keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Setä Pitkäsääri - Daddy- Long-Legs

 
Oskar "Pitkäsääri" Millerin tarina
 
Oikeastaan kaikki oli Oskarin vanhempien syytä,
 kun he alkoivat kutsua häntä omaksi, pieneksi Setä Pitkäsäärekseen.
  Myöhemmin Oskar halusi repiä kuvan pieniksi palasiksi,  mutta tietenkin se oli jo liian myöhäistä, sillä Johan - veli oli kateuksissaan opettanut kavereilleen ivallisen Pitkäsääri- pilkkalaulun ja nämä huudot seurasivat Oskaria  kaikkialle .

Onko vastahasi koskaan tiellä pitkäsääristen
tullut pitkäsäärimies ja vaimo pitkäsäärinen?
Ei oo vastahani koskaan tiellä pitkäsääristen
tullut pitkäsäärimies ja vaimo pitkäsäärinen.
 
 
Oskari vetäytyi syrjään kaikesta, ei osallistunut poikien palloleikkeihin, ei juoksukilpailuihin
 eikä tyttöjen kiusaamiseen - istui vain huoneessaan yksin, kirjoitteli ja näppäili haikeita säveleitä kanteleestaan.
 
Nuorena miehenä hän ajautui huonoon seuraan, 
 kierteli maailmalla ilman tavoitteita ja toiveita, 
kirjoittaminen ja kanteleen soitto unohtui. 
 

 Kunnes eräänä kesäisenä lauantaina Deep Riverin sillalla hän tapasi Marian.  Maria ihastui Oskarin kauniisiin sanoihin, mutta myös hänen kanteleesta loihtimiinsa sulosointuihin ja perinteiseen tunnelmaan.
 
 
Oskari ja Maria viihtyisässä kodissaan.
 Kuten kuvasta huomaatte, kirjailija on voittanut lapsuutensa raskaat kokemukset ja perinnöksi saatu pitkäjalkainen jakkara on saanut uuden elämän kirjailijan työpöydässä, vähän muunneltuna ja tänä päivänä voimaa antavana muistona. Oskar on myöskin kantava voima Ilwacon  "Kantele kultaa muistot" orkesterissa ja ryhmä onkin vakioesiintyjä paikkakunnan kesäjuhlissa.

Oskar "Pitkäsääri" Millerin ensimmäinen omaelämäkerrallinen romaani ( Elämäni  jalkapuussa - Jaloistansa kahlitun tarina)  ilmestyi vuonna 1930 ja kirjan vastaanotto oli innostunut ja ylistävä.
 Lopulta sen myynti ylitti jopa suositun John Stempakan " Rottia Saliinin laaksossa" teoksen.
 

1 kommentti:

  1. Haluaisin kyllä tutustua tuohon Stempakan kirjaan :-)

    VastaaPoista