torstai 27. syyskuuta 2012

mitä välii...


parvekenäkymällä,
aurinkohan paistaa.
 
Positiivinen asenne kannattaa matkoilla.
 
Lisää "mitä välii" kuvia täällä
 
 

Sukuhistoria 2 ?

Ostin eilen uunituoreen sukukirjan.
Olin tosi tohkeissani, olin odottanut sitä kauan.
Heti aamulla piti lähteä ostoksille.
 
Oman lähisukuni on aika pieni ja tiedot mahtuivat noin kuudelle sivulle, tähän mennessä olen löytänyt niistä kaksitoista virhettä. Outoja ja vääriä asuinpaikkoja, siirtolaistietoja, syntymäpaikkoja suku- ja etunimiä  ym.  ( mieheni ei kuitenkaan välitä, hänesta olisi vain hauskaa olla Ola ).
 
Kirjassa on sukutietoja 548 sivua ja vielä 204 sivua nimiluetteloa.  Ovatko kaikki muut tiedot oikeita, vai ovatko kirjan kaikki virheet kasaantuneet vain näille kuudelle sivulle. 
 
hmm......
 
Jotain tästä taas oppii.
Älä luota liikaa painettuun tekstiin,
tutki vain ihan itte.
 
 
Ja kuvat eivät ole sukukirjasta, ne ovat Irma-serkun albumista.
Lähtikö Irman Otto-paappa muka uudestaan Amerikkaan v.1942, silloinhan oli sota.
Ottoahan ei kyllä oltu nähty Suomessa  moneen vuoteen...
 

lauantai 22. syyskuuta 2012

Yhdeksän

 Aluksi heitä oli vain kolme, Lauri, iso-tätini Hanna ja pieni Greta Liisa.
 
muutaman vuoden kuluttua heitä oli jo yhdeksän.
 
Joskus isäni ja äitini laskivat serkkujensa määrää - niitä oli yhteensä monta kymmentä.
 
Isälläni oli jo äitinsä puolelta 34 serkkua.    
 Tädeistä Tyynellä, Impillä ja Hannalla oli seitsemän lasta.
Sedistä  Onnilla oli kuusi, Uunolla kaksi,
Arvolla kolme ja Antilla kaksi lasta.
Sitten oli vielä isän puolen serkut....
 
Monellako lapsella nykyään on edes yhdeksää serkkua?
 
Lisää yhdeksäisiä täällä
 


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Rikki

Punahilkka on aika rikki.
Hiuksetkin ovat kadonneet kokonaan.
 
Hänen mekkonsa on kulunut ja likainen, polvesta varisee sahajauhoja.
Mutta yhä hän jaksaa punata huulensa ja koristautua helmillä.
 

Hänet on korjattu, parsittu ja puunattu.

Laastari parantaa särkyneen nukenkin.
 
Lisää rikkinäisiä täällä

tiistai 18. syyskuuta 2012

Kreeta osa 5.

Tiivistän tähän kollaasien muodossa Kreetan matkan tarinat.
 
Rethymnonissa hotellimme sijaitsi noin kaksi kilometriä keskustan ulkopuolella.
Monena päivänä kävelimme ensin aamulla keskustaan. Siellä kävelimme ja kävelimme ympäri kaupunkia. Sitten vielä kävelimme takaisin hotelliin, kunnes kyllästyimme ja hyppäsimme bussiin, hinta oli 1€ yhteen suuntaan. Pyöriä ei tällä kertaa uskallettu vuokrata, liikenne oli aika hurjaa, kävellenkin kadunylitys oli tarkkaa ajoitusta.  
 
 Kaupunginpuistossa istuimme usein lukemassa ja katselemassa ihmisten puuhia.
Puistossa oli mukavan varjoisaa
ja pienestä kahvilasta sai frapeta ja juustopiirakkaa.
Papat tulivat joka päivä pelaamaan korttia
ja mummot huilasivat penkeillä kauppakasseineen.
Jonglöörit harjoittelivat esityksiään
ja puiston siivojat kuljettivat kärryjään.
 

Mutta Haniaan piti päästä.
Se oli entisellään.
Meltemi-tuuli nostatti aaltoja rantakadulle, kengät kastuivat.
Vanhassa kaupungissa oli tyyntä ja rauhallista.
Kreikkalainen salaatti ja pastitsio oli herkullista.
Ihana Hania.
 
Meri oli sininen ja lämmin.
Tyrskyisä.
Aallonmurtajan takana, kaupungin rannassa oli tyyntä,
siellä minäkin uskalsin ihan uida.
Muuten vain kastelin itseni tyrskyissä
ja yritin pysyä pystyssä.
Punaiset liput liehuivat ja rantavahdin pilli soi,
 jos joku uskalias yritti liian kauas.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kreeta osa 4. Historian siipien havinaa


Rethymnonin lähellä kauniissa oliivi- ja tammilehdossa, sijaitsevat kallioon hakatut Armenin muinaishaudat. Ne ovat peräisin jälkiminolaiselta ajalta 1300-1200 eKr. ja niitä on tähän mennessä löytynyt yli 200. Hautakammiot ovat pitkiä, kovaan kiveen hakattuja, vain yksi kokonaan katettu hautaholvi on löytynyt. Köyhien ja varakkaiden hautakammiot sijaitsevat erillään.  Viidestäsadasta löydetystä luurangosta on päätelty, että ihmiset söivät paljon hiilihydraatteja, heillä oli huonot hampaat ja, että naiset kuolivat paljon nuorempina kuin miehet. Haudoista löydettyjä esineitä säilytetään Rethymnonin ja Iraklionin arkeologisissa museoissa.
 


 Hautaan numero 159 pääsi tutustumaan lähemmin.
  Alas neliön muotoiseen hautaan johti 25 porrasta ja sen seiniä reunustivat kiviset penkit. Ehkä sinne oli haudattu jokin varakas, kunnioitettu henkilö perheensä kanssa - pappi?
 
Siellä oli aika viileä tunnelma.

Aurinko kuitenkin lämmitti oliivilehdossa.
Lisää historiaa täällä


Kreeta osa 3. Spinalonga



Spinalongan saarella, Agios Nikolaoksen lähellä toimi vuosina 1903 - 1957 Euroopan viimeinen leprasiirtola. Sodan aikana spitaaliin löydettiin lääke ja siirtokunta suljettiin. Sairaat siirrettiin Ateenan sairaaloihin ja terveet pääsivät takaisin koteihinsa.
Saaren historiaa lyhyesti:
 1579 Venetsialaiset aloittivat saaren linnoittamisen
1715  saarelle tulivat turkkilaiset
1898 turkkilaisvalta Kreetalla loppui
1903 kreetalaiset julistivat saaren leprasiirtolaksi 
Silloin tautiin ei vielä ollut parantavaa lääkettä joten sairaat eristettiin kauas asutuksesta, pois terveiden silmistä. Tähän asti monet leprasairaat olivat asuneet hylkiöinä kaupunkien rajojen ulkopuolella maakuopissa ja luolissa. Kaupunkien spitaaliset kerättiin Iraklionin satamaan ja kuljetettiin Spinalongaan.
Kaikki turkkilaiset pakenivat saarelta
1957 leprasiirtola lakkautettiin ja saari autioitui 



Saari ja sen historia houkuttelee tuhansia turisteja vuosittain kävelemään pitkin sen kuumia, kapeita kujia pitkin. Se on yksi Kreetan suosituimmista kohteista ja sen kyllä huomasi.

Kiirekin tuntui kaikilla olevan, seurueiden oppaat johdattelivat jonojaan nopeaan marssiin. Tässä kaikki yrittävät yhtäaikaa saaren pieneen kirkkoon. Kirkkoja on kaksi, kuvassa on juhlakirkko häitä, pyhimysten juhlapäiviä ja sunnuntaimessuja varten. Ylempänä rinteessä on hautajaiskirkko, se haluttiin sijoittaa kauemmaksi saarelaisten kodeista. Hautajaisia oli aika usein. Hautausmaa nimettömine hautoineen on kukkulalla.
Linnoitukseen oli kaksi sisäänkäyntiä. Toista kutsuttiin Danten Helvetiksi ja nyt se oli kokonaan peitety peilein. Peilejä oli eripuolella linnoitusta ja ne ovat osa laajempaa näyttelyä, joka symboloi saaren historiaa.  Koko näyttelyn ajatuksena oli "Sinäkin olisit voinut olla yksi heistä."

Saaren asukkailla ei koskaan ollut peilejä.

Danten Helvetin läpi kulkevat potilaat eivät tienneet, mikä heitä odottaa ja mitä heille tapahtuisi. Useimmille muutos oli kuitenkin parempaan. Saarella he saivat ruokaa, vettä, lääkärin hoitoa ja eläkettä loppuaikoina 30 drakhmaa kuukaudessa. Aluksi olosuhteet olivat kuitenkin aika surkeat, sairaat olivat kouluttamatonta, köyhää väkeä, jotka eivat osanneet esittää vaatimuksiaan tarpeeksi voimallisesti. Parannuksia tehtiin kuitenkin koko ajan. 1930-luvulla  saarelle saatiin jo sähköt, oli kirjasto, koulu, kirkko, useita kahviloita, elokuvateatteri, leipomo ja oma lehti.

Naapurikylistä, Plakasta ja Elundasta toimittiin erilaisia tuotteita saarelle, juomavettä, hedelmiä, puita, villaa ym. Leprasiirtola oli kylien vaihdantataloudessa eläville asukkaille hyvä keino hankkia rahaa.

 Parannukset jatkuivat koko 1940-ja 1950-luvun.

Asukkailla oli lähes kaikkea - paitsi vapautta.
   
Mustat liput linnakkeen huipulla symboloivat Spinalongan menneisyyttä
leprasiirtolana.

Patsas linnakkeen muurilla kuvaa potilasta, joka on aikeissa hypätä mereen.
Itse asiassa yhtään itsemurhaa ei tapahtunut eikä yksikään vierailija saanut lepratartuntaa niiden 54 vuoden aikana, jolloin saarella toimi leprasiirtola.



Seuraavana päivänä ostin kirjan 



Suomen spitaalisiirtolasta:
Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Inhimillinen myötätunto kai lausuu nämä sanat, mutta siitä huolimatta ne ovat kammottavat. Sillä riistäkää ihmiseltä kaikki, mitä hän maan päällä rakastaa: isänmaa, koti, leipä, omaiset, ystävät; riistäkää häneltä rakkaus, rauha ja itse elämäkin, mutta jättäkää hänelle toivoa, niin silloin hän ei vajoa avuttomana onnettomuuden pohjattomaan syöveriin; ottakaa häneltä toivokin, niin hän menehtyy. Skjälön/Seilin kovaosaiset kurjuuden lapset, teille ei maan päällä ole enää jäljellä mitään – ei mitään!”(Z. Topelius: Vanha kaunis Suomi, 1845)

Suomessa, Seilin saarella toimi spitaalisiirtola vuosina 1619 - 1700-luvun loppupuolelle kunnes viimeinen potilas kuoli v. 1785

Seili sijaitsee keskellä avomerta ja hiekkainen maaperä sopi hyvin vainajien hautausmaaksi. Kun ihminen passitettiin saarelle, hänen oli otettava mukaansa ruumisarkku tai tarvikkeet arkkua varten. Hoitokeinoina olivat jumalan sana, katumus, paloviina ja lähdevesi.

1785 -1962 saari toimi mielisairaalana
Vuodesta 1964 lähtien saarella on toiminut Saaristomeren tutkimuslaitos

edit: Löysin kuvan piirongin laatikosta -
Turun Yliopiston  biologian opiskelijat joskus 70-luvulla Seilissä.
Minä keltaisessa sadetakissa keskellä.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kreeta osa 2. herkkuja


Oliiviöljyä ja viinietikkaa
Suolaa ja pippuria
 
Kreikkalaista salaattia ja lasillinen vettä
 
Kahvia ja juustokakkua
 
Vaaleaa ja tummaa Brinksin luomuolutta.
 
Lisää pareja täällä

Kreeta osa 1.

Aamu

 
 Kahden viikon ajan katselin  parvekkeelta auringonnousua vuorten ja antennimetsän takaa.
 
 
Ilta

 
Iltaisin istuin taas parvekkeella ja katselin, kun kuu nousi vuorten ja antennimetsän takaa.
Päivät kävelin vuorilla, kaupungeissa ja rannoilla toisenlaisissa maisemissa.
 
Lisää maisemia täällä