tiistai 28. elokuuta 2012

Tuumaustauko


 
 
Pidän pienen tuumaustauon.
Kävelen kapeilla kujilla. 
Kudon mummojen kanssa.
 Uin sinisessä meressä.
 Palaan kyllä.
 
Kaunista syyskuuta kaikille.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Heijastus


Lisää heijastuksia täällä


torstai 23. elokuuta 2012

Päättelyä ja kerimistä

 


  Tänään oli päättelypäivä.
Päättelin tiskirättejä, yhdet ryppysukat,  parit polvisukat ja  yhden oudon pussukan
 
 
 

 
 
Isonkyrön markinoilta ostin taito-liikkeen kojusta mallin, langat ja kaksipäisen koukun EesTaas-lapasia varten. Ajattelin opettaa äidille jotain uutta ja haastavaa sukkien tilalle. Ensin harjoittelin itse, mutta huomasin aika pian, että tällaista äitiliini ei kyllä halua opetella. Hän sai langat, minä pidin koukun ja koukuttelin pussukan ( ei niistä lapasia tullutkaan ). En kyllä ole keksinyt pussukalle tarkoitusta enkä ole jäänyt koukkuamisen koukkuun. Ei ollut mikään televisiotyö... 



Viikonloppuna kävimme Hämeenlinnan lähellä sijaitsevassa Metsäkylän navetassa. Tarkoituksena oli löytää kesäkodin ulkorakennuksen oviin aikakauden mukaisia kahvoja.  Kahvoja kyllä löytyi, mutta ne kaikki myytiin ovien kansssa, meille olisi riittänyt pelkät kahvat. Onneksi sentään löytyi lankaa, samassa pihapiirissä laiduntavien  alpakoiden lankoja. Kotona ihmettelin muutamaa vyyhdistä roikkuvaa langanpätkää, mutta niitä olikin paljon enemmän kuin muutama.  Melkein koko vyyhti oli pätkissä ja solmuinen. Olivatkohan koit käyneet kaupan lankavarastolla?  Sain kerittyä 40 g. yhtenäistä lankaa, loput alle 10g:n pätkissä. Toisesta sain sentään kokonaista 100 g.


Lopuksi pannukahvit  pannukakkujen kera Kahvila Leivintuvassa.



Nyt kudon oikein pitkää pitsiä :)

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Keltaista




On rappiolle rustholli joutunut....

Piti ruveta remontti- ja  maalaushommiin.

Lisää keltaista täällä

maanantai 20. elokuuta 2012

Aikamatkalla



Hämeenkyrössä poikkesimme Kierikkalan kylään ja  Nobeltietä pitkin Myllykoluun, kirjailija F. E. Sillanpään syntymä- ja lapsuudenkotiin .



Hämeenlinnassa kiipesimme 1900-luvulla rakennettuun Aulangon näkötorniin. Sieltä avautuvat upeat näköalat suomalaiseen kansallismaisemaan, järviin ja metsiin.


Polkuja pitkin vaelsimme kauas 1300-luvulle


Hämeen Keskiaikamarkkinoille, jossa elettiin vuotta 1366.



Markkinoilla riitti kyllä nähtävää ja tapahtumia:
oli talonpoikia, käsityöläisiä, silmänkääntäjiä, tempuntekijöitä, musikantteja ja ritareita. Myytävänä oli villaa ja pellavaa, patoja ja ruukkuja, leipää, koreja, nahkaa, koruja ja aseita. Syötävääkin löytyi monesta kojusta, lettuja, muikkuja, possua  tai vaikka sokerikuorrutettuja karkkiomenoita.

torstai 16. elokuuta 2012

Syksyistä




Ohra kellastuu ja kurjet kaartelevat Söderfjärdenin peltoaukean yllä.
Mutta aurinko paistaa ja pilvet ovat pumpulia.


Tietoja Söderfjärdenin meteoriittikraaterista löytyy täältä. 

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Retki menneisyyteen


Kesäisenä elokuun päivänä lähdimme taas maakuntakierrokselle, suuntana Mustasaari ja Stundarsin käsityöläismuseo. Sen perusti 1930-luvulla kansakoulunopettaja Gunnar Rosenholm.  Alueen rakennukset ovat kaikki peräisin lähikylistä ja antavat hyvän käsityksen 1800-luvun elämästä. Rakennuksia on neljäkymmentä. Jokaisella talolla on oma tarinansa. Eräässä talossa asui aikoinaan mylläri. Perheeseen syntyi kolmetoista lasta, jotka kaikki kuolivat ihan pienenä, talo oli itkijöiden talo.
Maalaistalon pihapiiriä

Valokuvaajan kamari


Syytinkikamari

Maalaistalot olivat yleensä kaksikerroksisia, joissa vain ensimmäisessä kerrroksessa asuttiin, toinen kerros oli tyhjillään. Alakerrassa oli tupa, jossa tehtiin töitä, syötiin ja nukuttiin. Kamari oli varattu syytinkipaapalle ja -mommalle. Tässä talossa oli vielä yksi huone, joka oli vuokrattuna valokuvaajalle.
Kuvittelin mielessäni isoisovanhempieni, Jaakon ja Leena-Kreetan syytinkikamaria, olikohan se samanlainen. Vuonna 1919 Jaakko ja Leena-Kreeta rupesivat syytingille, myivät manttaalinsa pojilleen Oskarille ja Laurille ja syytinkisopimukseen kirjattiin tarkasti, mitä ja miten paljon pojat joutuivat vuosittain maksamaan "elinkautis eläkettä" vanhemmilleen.


Eläke kirja
Myötyämme tänä päivänä omistamamme 11/192 osa manttaalia Jurvan pitäjän kirkonkylässä pojillemme Oskarille ja Laurille ja heidän vaimoilleen tasan kumpaisellekin parikunnalle, niin määräämme kaupan yhteydessä heidät sen tahi ne, joitten haltuun mainittu tila voi joutua maksamaan meille seuraavat vuosittain maksettavan elinkautis eläkkeen:

 1si. ( selvennys: 1si eli ensimmäiseksi )
  Rukiita neljä (4) hehtolitraa 
Ohria neljä ( 4 )
Kauroja ( 2 )
Heiniä kahdeksan ( 8 ) kuormaa a 350 kgr
Pitkiä olkia neljäkymmentä' ( 40 ) lyhdestä
Kevätkylvö olkia kaksi ( 2 ) kuormaa a 300 kgr

2si.
   Eläimemme saavat olla talon navetassa ja käydä talon karjan mukana laitumella.Asuin huoneeksi pidätämme itsellemme sivukamarin ja ulkohuoneeksi entisen makasiinin, karja lato tehdään uusi yhteisesti. Saunaa ja riihtä sekä kaivoa käytämme talon kanssa yhteisesti.

 3si .
  Seka halkoja 5si metristä syltä valmiiksi hakattuna ja kotiin ajettuna

4si.
Tien vieri pelto Reinin talon lasin alta.

5si.
 Hevosta pitää talojen antaa tarpeen mukaan.
Jomman kumman meistä kuoltua vähenee 1sä kahdessa mainituissa Rukiista ja Ohrista puolet.

Jaakko oli syytingille siirtyessään 68 vuotias ja Leena-Kreeta 69.
Vähällä he tulivat toimeen, pari lehmää navetassa ja rukiita, ohraa ja kauraa muutama hehtolitra.
   Eläkepäivistään sivukamarissa he ehtivät nauttia kuusi vuotta.

Jaakko toimi kauppiaana 1900-luvun alkuun asti. Olikohan hänen kaupassaan samannäköistä kuin Stundarsin Handelissa?


Ei hänellä kyllä kassakonetta ollut,

mutta nekkuja oli

ja partasutia

maanantai 13. elokuuta 2012

Iltakahvit


Kaisa keittää nyt kaffit.

Keksejäkin on tarjolla, tai sitten näkkileipää.
Kuinka vaan haluatte.

Lisää pareja täällä.


sunnuntai 12. elokuuta 2012

Vähän sotaisa viikonloppu


Isossakyrössä taisteltiin. Tykit paukkuivat, kun Suomen Sodan 1808 tykkimiehet latasivat, sytyttivät ja ampuivat vihollista. Huonosti sujui sinipukuisilla, vaikka kuinka jysäyttelivät tykkejään. Pellon toisessa laidassa harmaapukuisilla vihollisilla oli kovemmat aseet ( varmaankin jotain kranaatinheittimiä ) ja ne lähestyivät koko ajan.



Niin siinä sitten kävi, että sinipukuiset kaatuivat lähes viimeiseen mieheen taistelutantereelle.

Isossakyrössä käytiin ankaria kenttätaisteluja aikaisemminkin. Suuren Pohjan sodan viimeinen taistelu käytiin Napuen kentällä 19.2.1714. Venäläiset voittivat ja Suomessa alkoi isovihan aika.  Komean muistomerkin suunnitteli Matti Björklund-Visanti v. 1920.


Maakuntakierrosta jatkettiin Laihialle, edelleenkin sotaisissa merkeissä. Laihialaisten muistomerkki Napuen taistelussa kaatuneille on kyllä paljon vaatimattomampi kuin Isokyröläisten, kapea, mutta korkea. Etsin ja löysin pylvään yhdeltä reunalta esi-isäni Jacob Riddarin nimen. Napuen puiston paikalla sijaitsi vuosina 1641 - 1806 Laihian kirkko ja hautausmaana se toimi aina vuoteen 1850 asti.




Käytiin me markkinoillakin ja
ihailtiin Isonkyrön komeaa, vanhaa kirkkoa,
mutta niistä myöhemmin...