maanantai 30. heinäkuuta 2012

Sadepäivä

 Sadepäivä vaihteeksi.
Istun sohvalla ja opettelen uuden kameran käyttöä.
Tämmöistä näkyy..
Olen päässyt kohtaan M: Käsisäätöinen valotus

Troppia vaivoihin


Iida-täti oli saanut kortin ystävältään Hiljalta Tampereelta.

" H.I. Sydämellinen kiitos kortista! Auliisti tarjoan Sinulle auttavan käteni, pyydä vain toistekin. se asia kuuluu näin: 150 g kopaivipalsamia ja 150 g puhd. tärpättiä sekoitetaan, sitä annetaan 2 rkl. vedessä joka aamu ennen ruokintaa."

 Olikohan se tarkoitettu Mansikille tai

ehkä sittenkin nyrpeälle lettipäälle.
Hän on juuri äsken saanut aamuannoksensa kopaivipalsamitärpättiä
Iida-täti näyttää tyytyväiseltä ja voi ihan hyvin, kuvassa toinen vasemmalla.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Melbourne 1956 ynnä muita kisoja


Odottelen tässä kisojen avajaisia, vaikka en ole urheilusta  koskaan erityisemmin piitannut. Veljeni oli. Hän keräili urheilijoiden kuvia ja urheilutuloksia sanomalehdistä, liimasi niitä sinikantisiin vihkoihin. Tässä ote vihkosta numero 5.  Melbournen kesäkisoista v. 1956. Minä leikkailin ja liimailin samoista lehdistä sarjakuvat.

Nykyään veli golfaa ja minä  leikkailen ja liimailen, en enää sarjakuvia .



Suomi on niittänyt aina mainetta marssivana joukkueena. Ei tehnyt poikkeusta Melbournen joukkueemmekaan, jonka esitys avajaismarssissa oli kultamitalin arvoinen.  ( Luultavasti Vaasa- lehdestä 23.11. 1956 )

Urheilun Kuva-Aitta
Tunnettu urheilumies, H.K.K. Edinburgin herttua Philip,  saapui suorittamaan kisojen avauksen loisteliaassa avo-Humberissa.

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
400 metrin pronssimitalin jakoivat keskenään Voitto Hellsten ja Ardalion Ignatjev.  Suomalaisen pikajuoksun toiseksi suurin saavutus, uutta uskoa antava teko.

Ratkaiseva koitos lähestyy.
Oswald Mildh, Torbjörn Lassenius ja Pentti Rekola harjoituskentällä hienossa seurassa.


Hienoja loikkia ja hyppyjä.
"Loistelias Lettipää" Elizieta Krzesinska pituushypypyn uhkaamaton kultatyttö.
"Kahviratti " Adhemar Ferreira da Silva luotti ilmiömäisiin lahjoihinsa ja lujiin kilpailuhermoihinsa, jotka eivät häntä nytkään pettäneet.
"Mr. High-Jumpin"   ( Charles Dumasin )  uusi OE- hyppy 212 sentistä oli yksi yleisurheilun uljaimmista suorituksista.  " Tuo poika ottaa vielä joskus 220 senttiä" sanoivat venäläiset asiantuntijat.

Paikallislehdessä   muisteltiin omia urheilusankareita.
Komea voimistelujoukkue, joka esiintyi aikoinaan useissa juhlissa. 
Isäni viides vasemmalta.

 Saksityylillä ilmiömäinen lahjakkuus loikkaa kevyesti 70 senttiä ylivoimaiseen, uljaaseen voittoon.  Kannustusjoukko hurraa ja riemuitsee.
Hyvä minä!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Vanha kauppakirja

Viimeisessä Eteläpohjalaiset Juuret-lehdessä oli artikkeli Laihian Ritari- ja Isonkyrön Kaukolan Viita-suvuista.  Jaakko Matinpoika Viita, Ritari s. Kaukolassa, Isossakyrössä ja k.1697 Laihian Jukajassa  oli iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-isoisäni.
Artikkeli kertoo Ritarin talon hallintasuhteista ja käräjöinneistä Ritarin talon omistuksesta ym.

Hyppään ne yli, kerron vain yhdestä Jaakosta ja yhdestä Juhosta.

V. 1680 syntyi Jaakko Jaakonpoika Ritari ja v.1699 hänestä tuli isänsä Jaakon kuoltua Ritarin talon isäntä. Samana vuonna hän meni naimisiin Maria Matintyttären kanssa. Jaakko oli yhtämittaa käräjillä talo- ja tilusasioissa ja erilaisista saatavista ja jauhovarkauksista. Jaakko Jaakonpoika Ritari kuoli Isonkyrön taistelussa 1714.


Jätän väliin muutaman Jaakon, Juhon ja jokusen Antin ja Matin ja siirryn 1800-luvulle.

 

1840 Ritarin taloon syntyi Juho Jaakonpoika.  V. 1863 hän meni naimisiin Maria Matintyttären kanssa. V. 1879 Juho Jaakonpoika ja iso-isoisäni Jaakko Hermanninpoika tekivät kauppoja.

Jaakko-paappa vuokrasi Sikanevaksi kutsuttua maata eli luhtaa yhden kappaleen, joka oli 1/3 osa eli 24 1/2 käljymittaa ja hänen piti maksaa heti 200 markkaa ja sen lisäksi vuosittainen vuokra ( arentti ) oli yksi markka.

Lähdin Sikanevalle.
 Olin käynyt siellä viimeksi isäni kanssa joskus 60-luvulla.





Autoja keskellä peltoa!
Vanha kärrytie oli päällystetty asfaltilla.

Löysin kuitenkin tien Sikanevalle.

 Hyvin ovat  nykyiset isännät peltojaan hoitaneet.



Tässä vielä kauppakirja melkein selkokielellä....





Maan anto kiria
Minä talokas Juha Jaakonpoika Ritari annan nyt minun omistamani Ritarin verotalon ne kuusi Laihian pitäjässä ja kyläänpään kylissä ja ulko sarassa olevaa Sikanevaksi kutsuttua maata eli luhtaa ynnä vaimoni Maria Matintyttären suastumisella yhren kappaleen joka on 1/3 osa eli 24 1/2 käljymittaa siitä maasta joka kuuluu meirän talojen alle mitattu ojasta alkain arennillen kauppias Jurvassa Jaakkoo Hermanninpoika Hiipakallen 25 si vuareksi näillä ehroilla
pitää hänen maksaa kohta kaksi sataa / 200/ markkaa joka paikalla maksettiin ja kuitataan Pitää hänen maksaa arenttia yhren/1 markan vuasittaisin arentti ajan loppuun asti joka syksy pitää hänen vastata kaikista töistä ja maksuista, mitkä tulee kuulumaan mainitun maa yllä pitoon . Maan saa kohta vastaan ottaa ja hoitaa ilman talon siihen mitään kuulumata
jos mainittu maa jolla kulla tavalla tulis talohin takaisin ennen arentti ajan loputtua pitää talosta maksaa kaiken rahan takaisn miinkä ottaja on siitä maksanut 

jonka täten vakuutamme Laihialla Heinäkuun 5 päivä 1879
juha jaakonpoika ja Maria Matintytär Ritari maanantajat

Ollen ala ikäisien lasteni holhojana jotka ovat talon kiintiä perilliset sitaun itseni täyteen takaukseen mainitun maa kaupan pysyväisyyrestä sillä ehrolla että jos veljeni talo tulis perikunnallen lunastettavaksi en 25 ttä vuotta niin pittää maksaa talon haltijallen mainitun 200 markkaa talon paikan annos jonga vakuutan aika ja paikka kuin yllä.
Matti jaakonp: Ritari
erellä olevan kaupan olen tehnyt ja sitouun täyttämään kaikki ehrot aika ja paikka mainitut
Jaakkoo Hiipakka maan ottaja

toristaa M Gran kirj.
jaakkoo Saari

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Hiljainen talo


Lomalaiset lähtivät.
Uima-allas on tyhjennetty, kuivattu ja laitettu komeroon.
Keräilen leluja.
Löydän sohvan alta nukkekodin kalusteita ja siilin punaisen paidan.
Puujunat ja-traktorit laitan ikkunalaudalle,
 niillä ei enää kukaan viitsinyt leikkiä.
Teini unohti  mustan paitansa portaiden kaiteelle.

 Liika hiljaista...

Kesäiset viikot


Viisivuotias osasi jo hienosti uida pötkylän kanssa.
Vesi oli noin 17 asteista!

Uusin perheenjäsen.

Pelastimme pienen sisiliskon poikasen postilaatikosta.  

Teinit maalasivat ulkorakennuksen seiniä ja ovia,
leikkasivat nurmikon ja kärräsivät halkoja.
Ahkeria olivat.
Kuusivuotias sukelteli "arielia" isossa järvessä.
Kaksi viikkoa aurinko paistoi lähes joka päivä.
Ukkonen jyristeli naapurikunnan puolella.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Dramaattinen ilmaisu

Lastenlapset ovat tulossa kesäkylään.
Ennusteen mukaan sataa joka päivä, onneksi  mummulta ei keinot lopu..
Tässä muutamia vihjeitä muillekin mummuille ja papoille siihen hetkeen,  kun kysymys kuuluu - mitä nyt leikittäisiin.

Kotiseutuopetus
Havainto- ja ympäristöopetuksena

"Matkimisvaistoon perustuva ns. dramaattinen ilmaisu on mitä tehokkain havainnollistamis- ja oppimiskeino. Lapset ovat luonnostaan taipuvaisia tähän. Luonnollisesti on vältettävä kaikkea suureleistä näyttelemistä. Dramaattinen esitys ei ole millään tavoin näyttelijäksi kasvattamista. Se pyrkii vaatimattomuuteen ja yksinkertaisuuteen."


Annan muutaman esimerkin:

 Lauletaan yhdessä  "Katsos näin, näin peltomies" ja jäljitellään käsillä kylvämisliikkeitä

 Näytetään käsillä, miten isä sahaa puita.

 Laitetaan kädet yhteen kouruksi kuin linnunpesä ja lauletaan
" Koivun oksaan korkealle..."

Naputellaan sormilla pöytää ja leikitään västäräkkiä,
Voidaan myös kilpailla, kenen västäräkki hyppii nopeimmin.

 Opetellaan käytöstapoja matkustamalla esim. junassa - kuinka ostetaan matkalippu, laitetaan matkatavarat menemään ja annetaan junailijan tarkistaa matkaliput.

 Harjoitellaan ostamista ja myymistä leikkimällä lihakauppiasta.

Tietysti leikitään " Kuinka varis sanoo.., kuinka sika sanoo.. kuinka lehmä sanoo"
Varis sanoo kvaak kvaak

Toivottavasti näistä vihjeistä oli apua monelle!


Toisinaan siis - todella usein - päädytään kuitenkin näyttelemään ihan oikeasti!