keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Keltaista

   


 




Kävin pyöräretkellä kotikylässä.
Oli aurinkoista ja paljon keltaista.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Ajan Sävel 1962

Viikon värit
Lisää värejä täällä

maanantai 28. toukokuuta 2012

Azorit osa 4. Plantação Ananás Arruda




Plantaasin omistajan vaimo (? )
Ponta Delgadan lähellä Fajã de Baixossa sijaitsee Augusto Arrudan ananastila. Aikaisemmin saarella viljeltiin pelkästään appelsiineja, mutta jokin kasvitauti tai -tuholainen tuhosi koko appelsiinituotannon ja vuonna 1873 siirryttiin ananaksen viljelyyn. Azorien ilmasto on kuitenkin vähän liian viileä ananasten kasvatukselle, joten niitä kasvatetaan kasvihuoneissa.

 Azorien ananas
Tuliaisiksi ostimme eri kypsyysvaiheissa olevia herkkuja, vihreää ananasta sai syödä viikon päästä, kellertävää muutaman päivän päästä ja keltaisen sai syödä heti kotiin tultua.
Palaakaan  ei ole enää jäljellä.

Tänään vietimme maanantaijuhlaa.
Leivoin käden käänteessä
 "Aidon Azorilaisen Ananaskakun"
Siihen tarvitaan:
2 pientä purkkia säilykeananasta
makeita säilykekirsikoita
 voiteluun margariinia sopiva määrä

Taikinaan:
3 dl vehnäjauhoa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
125 g margariinia
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
n. 1 dl ananasmehua
1. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele vuoka. Asettele ananasrenkaat vuoan pohjalle ja kirsikat ananasten reikiin.

2. Taikina: sekoita vehnäjauho, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita margariini sokerin kanssa notkeaksi ja vatkaa munat yksitellen seokseen. Lisää jauhoseos sekoittaen vuorotellen ananasmehun kanssa. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina hedelmien päälle vuokaan.

3. Paista noin 40 minuuttia, kunnes kakku alkaa irrota vuoan reunoista. Ota uunista ja anna seistä vuoassa 5 minuuttia. Kumoa suoraan tarjoiluvadille.

 Kuvassa myös Costa Rican suurplantaaseilla tuotettu lisäaineananas.

Kermavaahdon kanssa kaksin verroin parempaa....

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 24. toukokuuta 2012

Rentoa

Tällä viikolla on voinut kerätä paljon d-vitamiinia ja löhöillä auringossa. Valokuvatorstai 248. haaste on rento.
Lisää rentoa meininkiä täällä.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Pätkä pitkää pitsiä

Tästä piti tulla tosi PITKÄ.

Olin jotain kolmetoista vuotias, kun halusin opetella virkkaamaan pitsiä.
Menin Saima-tädin luokse virkkuukoukun ja lankakerän kanssa.
Eipäs ollutkaan helppoa pitsin virkkaaminen.
 Saima-tädin virkkaamat kerrokset ovat tasaisia ja siistejä,
minun harmaita ja takkuisia.

Metrin jälkeen kyllästyin.
Vaan ehkä vielä jonain päivänä...
Lisää pitkiä täällä


Surkea hääjuhla - Gloomy bride

En tiedä keitä he ovat.
Mutta olkoon morsiamen nimi vaikka Liisa.
Oikeastaan hänen nimensä on  Elisabet.
Suomessa häntä kutsuttiin Lissuksi.
Amerikassa hän muutti nimensä Lisaksi.

Sulhanen on Victor Hill, entinen Mäen Vihtori.
Eikös Vihtori näytäkin ihan Victorilta.
Hän on tyytyväinen, pieni virne huulillaan.

Liisa ei ole onnellinen.
Hän ei oikein tiedä, halusiko hän sittenkään mennä naimisiin Vihtorin kanssa. Melkein kaduttaa koko juttu. Mutta koska hän on yksinäinen, huonopalkkainen metsäkämpän keittäjä ja Vihtori on sentään kunnon mies, kova tekemään töitä eikä ryyppää läheskään niin paljon kuin useimmat metsurit ja komeakin, niin kaipa se oli ihan viisasta  mennä naimisiin.

Mutta sitten on vielä anoppi. Hänet Liisa sai kaupan päälle.

 ja Vihtorin siskot
Anoppi ja siskot hankkivat Liisalle hääpuvun ja kukat. Järjestivät juhlat, haitarinsoittajan ja tarjoilut sun muut hääjuhlatarpeet Suomi haalille. Valokuvassa Liisa ei voinut enää hymyillä. Hänellä oli ikävä koti Suomeen, ikävä vanhempiaan, sisaruksiaan ja hän olisi halunnut viettää juhannushäät kotikylässään. Ehkä hän muistelee Vesteriä, jonka piti tulla matkarahat säästettyään Liisan perässä Amerikkaan. Ei tullut Vesteriä, tuli vain se kirje. Vesteri oli kevättalvella mennyt naimisiin ison talon tyttären kanssa.

Vesterin kuvaa Liisa katselee usein.
Salaa ja yksin ollessaan.
Toivottavasti anoppi ei löydä sitä,
hän on kova nuuskimaan asioita..
Voi Lisa Hill parkaa...

maanantai 21. toukokuuta 2012

Azorit osa 3. Furnasin järvi

 Furnasin järvi on yksi São Miguelin kraaterijärvistä. Sen ympäri kiertää helppo, noin 7 km. pitkä patikkapolku ( ei mäkiä ). Kasvillisuus polun varrella vaihtelee, on viidakkoa, rantapuistikkoa ja hylättyjä, vanhoja puutarhoja. Mielenkiintoisin nähtävyys on José do Canton kappeli ja sitä ympäröivä villiintynyt, salaperäinen puutarha. 

 José do Canto syntyi v. 1820 Ponta Delgasassa. Hän oli  maanviljelijä, puutarhuri ja kirjailija, joka toi uudenlaisia viljelymetodeja ja kasvilajeja  São Miguelin saarelle. Yksi hänen luomistaan puutarhoista sijaitsee Ponta Delgassa, Jardim José do Canto.

 Josélla ja hänen vaimollaan,  Maria Guilhermina Taveira Brum do Cantolla oli  kesähuvila ja siihen liittyvä suuri puutarha  Furnasin järven rannalla. Kun vaimo kuoli, José rakennutti hänen muistokseen "katedraalin" järven rannalle - Igreja da Nossa Senhora das Vitórias - Our Lady of the Victories. 
Kappeli on goottilaistyylinen ja aika synkännäköinen, melkein kummitusmainen, aika yllättävä vihreässä luonnonmaisemassa.


Kraaterijärven rantaan, kuumien lähteiden alueella, on  kymmenkunta noin metrin syvyistä betonilla vuorattua kuoppaa. Näissä kuopissa paikalliset ravintoloitsijat ja yksityiset valmistavat hitaasti kypsyvää lihapataa, cozidoa. Aamuvarhaisella kuoppiin laitetaan isot padat, kuopat peitetään kannella ja hiekalla, odotetaan noin seitsemän tuntia ja ruoka on valmista ihan ilmaisella energialla ( kai, onkohan sellaista olemassakaan, ehkä Furnaksen kunta verottaa kuoppien käyttäjiä ).

Cozido on herkullista, jos tykkää lihasta, sillä erilaisia lihoja oli TOSI PALJON. Kasveina annoksessa oli kaalia, porkkanoita ja perunoita.  Olen huono lihansyöjä. Voin syödä jauhelihaa ja makkaraa, ne kun ei näytä enää lihalta, mutta tämä cozido oli jo vähän liikaa....

torstai 17. toukokuuta 2012

Lumoudu kasveista

 Bambu

 
Puuvilla

Paperi

Ruusupuu


Tämän viikon valokuvatorstai liittyy kasveihin.
Elämämme on monin tavoin riippuvainen kasveista. Kasveja on kaikkialla: puistojen puut ja metsät, ruoka jota syömme, kasvikuiduista tehdyt kankaat, kukat …

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Azorit osa 2. Furnas

Furnasin kylä sijaitsee vanhan tulivuoren kalderan pohjassa, korkeiden rinteiden suojassa.
Se on pieni kylä, jossa on pari hotellia, pari hedelmä- ja vaatekauppaa, aika monta baaria ja  jokunen ravintola. Turisteja kylään tuovat bussit kiertävät Furnas järven kautta Terra Nostran puutarhaan ja ravintolaan, lopuksi nopea visiitti kylän länsipuolella sijaitseville kuumille lähteille.
Osa lähteistä on kuivunut, osa syöksee maan uumenista  kiehuvaa vettä ja  osa rikin katkuisia höyrypilviä. Kumina ja pauhu ovat aika pelottavia, kuin uhkaavaa mörinää uinuvan hirviön kidasta. Asutusta on kuitenkin aivan kuumien lähteiden vieressä,  vaikka rikin haju tuntuukin aika pistävältä ja leviää tuulen mukana. Asukkaat ovat ilmeisesti  tottuneet sihen, eivätkä pidä sitä minään ongelmana.

 


Keskustan kapeiden katujen varrella talot ovat tiukasti kiinni toisissaan, ne erottuvat toisistaan värien ja koon perusteella.
 Kauempana talot ja puutarhat suurenevat ja  komistuvat. Monet talot ovat korkeiden kiviaitojen takana, portit lukittuna ja vahtikoirat ilmoittavat ohikulkijoille olevansa paikalla. Furnas on suosittua huvila-aluetta ja omistajat eivät useinkaan ole itse paikalla, puutarhurit käyvät leikkaamassa nurmikon ja pensasaidat. Kukkia ei yleensä tarvitse kastella, vettä tulee tasaisesti kautta koko vuoden .
Patikkaretkillä Furnasin ympäristössä ei voinut välttää kiipeilyä.

Korkeimmille kohdille on kuitenkin usein järjestetty kauniita näköalapaikkoja, joissa paljon kukka- ja pensasistutuksia. Tämä Gasparin näköalapaikka on aika vaatimaton, mutta patikointiurakan jälkeeen oli mukavaa ihailla maisemia, hörpätä kahvia ja mutustella sämpylöitä. Sieltä olisi päässyt liukkaasti kierimällä kylään asti, mutta limpsimme ja lampsimme taas jalkapatikalla jyrkkää rinnetietä alas.
Sepä olikin paljon tukalampaa kuin kiipeäminen ylös..

Parina yönä ukkonen jyristeli ja salamoi.
Tai ei oikeastaan jyrissyt, paukkui niinkuin tykillä olisi ammuttu.
Kalderan seinämät kaikuivat...

 satoi kaatamalla.
Sää vaihteli nopeasti ja lyhyellä matkalla.  
Kun meillä oli  sadetakit päällä, niin
 muutaman kilometrin päässä paistoi aurinko,
Azorilainen sanonta kuuluukin - jos et pidä säästä, odota puoli tuntia.

Värikollaasi #082


Viikon värit löytyivät toukokuun alun matkakuvista.
Lisää kuvia täällä.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Azorit osa 1. Parque Terra Nostra, Furnas


Terra Nostra Garden Hotel photo
Terra Nostra Garden Hotel on hiukan nuhjaantunut,
mutta tunnelmallinen vanha hotelli Furnasin kylässä.
Täällä vietimme kaksi toukokuun viikkoa.
Vaeltelimme ympäröivällä maaseudulla, joskus
 hyppäsimme linja-auton kyytiin ja matkustimme naapurikyliin.


Terra Nostran historia alkoi 1700-luvun lopulla, jolloin puutarhan perusteita luotiin. 1800-luvun puolivälissä Terra Nostraa laajennettiin ja samalla kasvilajien määrää moninkertaistettiin. Tällä hetkellä se on 12,5 hehtaarin kokoinen, ja siellä kasvaa yli 2500 kasvilajia.
Terra Nostra on uskomattoman kaunis ja salaperäinen satupuutarha. Kaikki ei ole enää ihan viimeisen päälle kunnossa, mutta ehkä juuri se antaa puutarhalle sen tunnelman. On kuin aika olisi pysähtynyt.
Puuenergiaa ja

"Jurassic Park"
Saniaismetsä

Jättiläisliskolinnun kivettyneet kynnet

Huilimista...

Kiukkunen, reviiriään puolustava kaunotar.

Puistoalueeseen siihen kuuluu myös rautapitoinen mineraalilampi, nuoruudenlähde. Lammen vesi on ruskeaa ja aina yli 30 asteista. Pitkän kävelyn jälkeen oli mukavaa liottaa jäykistyneitä jalkojaan kuuman suihkun alla. Puolen tunnin lillumisen jälkeen olo oli yhtä rento kuin kesäisenä lauantai-iltana saunan jälkeen.