sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kreeta osa 3. Spinalonga



Spinalongan saarella, Agios Nikolaoksen lähellä toimi vuosina 1903 - 1957 Euroopan viimeinen leprasiirtola. Sodan aikana spitaaliin löydettiin lääke ja siirtokunta suljettiin. Sairaat siirrettiin Ateenan sairaaloihin ja terveet pääsivät takaisin koteihinsa.
Saaren historiaa lyhyesti:
 1579 Venetsialaiset aloittivat saaren linnoittamisen
1715  saarelle tulivat turkkilaiset
1898 turkkilaisvalta Kreetalla loppui
1903 kreetalaiset julistivat saaren leprasiirtolaksi 
Silloin tautiin ei vielä ollut parantavaa lääkettä joten sairaat eristettiin kauas asutuksesta, pois terveiden silmistä. Tähän asti monet leprasairaat olivat asuneet hylkiöinä kaupunkien rajojen ulkopuolella maakuopissa ja luolissa. Kaupunkien spitaaliset kerättiin Iraklionin satamaan ja kuljetettiin Spinalongaan.
Kaikki turkkilaiset pakenivat saarelta
1957 leprasiirtola lakkautettiin ja saari autioitui 



Saari ja sen historia houkuttelee tuhansia turisteja vuosittain kävelemään pitkin sen kuumia, kapeita kujia pitkin. Se on yksi Kreetan suosituimmista kohteista ja sen kyllä huomasi.

Kiirekin tuntui kaikilla olevan, seurueiden oppaat johdattelivat jonojaan nopeaan marssiin. Tässä kaikki yrittävät yhtäaikaa saaren pieneen kirkkoon. Kirkkoja on kaksi, kuvassa on juhlakirkko häitä, pyhimysten juhlapäiviä ja sunnuntaimessuja varten. Ylempänä rinteessä on hautajaiskirkko, se haluttiin sijoittaa kauemmaksi saarelaisten kodeista. Hautajaisia oli aika usein. Hautausmaa nimettömine hautoineen on kukkulalla.
Linnoitukseen oli kaksi sisäänkäyntiä. Toista kutsuttiin Danten Helvetiksi ja nyt se oli kokonaan peitety peilein. Peilejä oli eripuolella linnoitusta ja ne ovat osa laajempaa näyttelyä, joka symboloi saaren historiaa.  Koko näyttelyn ajatuksena oli "Sinäkin olisit voinut olla yksi heistä."

Saaren asukkailla ei koskaan ollut peilejä.

Danten Helvetin läpi kulkevat potilaat eivät tienneet, mikä heitä odottaa ja mitä heille tapahtuisi. Useimmille muutos oli kuitenkin parempaan. Saarella he saivat ruokaa, vettä, lääkärin hoitoa ja eläkettä loppuaikoina 30 drakhmaa kuukaudessa. Aluksi olosuhteet olivat kuitenkin aika surkeat, sairaat olivat kouluttamatonta, köyhää väkeä, jotka eivat osanneet esittää vaatimuksiaan tarpeeksi voimallisesti. Parannuksia tehtiin kuitenkin koko ajan. 1930-luvulla  saarelle saatiin jo sähköt, oli kirjasto, koulu, kirkko, useita kahviloita, elokuvateatteri, leipomo ja oma lehti.

Naapurikylistä, Plakasta ja Elundasta toimittiin erilaisia tuotteita saarelle, juomavettä, hedelmiä, puita, villaa ym. Leprasiirtola oli kylien vaihdantataloudessa eläville asukkaille hyvä keino hankkia rahaa.

 Parannukset jatkuivat koko 1940-ja 1950-luvun.

Asukkailla oli lähes kaikkea - paitsi vapautta.
   
Mustat liput linnakkeen huipulla symboloivat Spinalongan menneisyyttä
leprasiirtolana.

Patsas linnakkeen muurilla kuvaa potilasta, joka on aikeissa hypätä mereen.
Itse asiassa yhtään itsemurhaa ei tapahtunut eikä yksikään vierailija saanut lepratartuntaa niiden 54 vuoden aikana, jolloin saarella toimi leprasiirtola.



Seuraavana päivänä ostin kirjan 



Suomen spitaalisiirtolasta:
Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Inhimillinen myötätunto kai lausuu nämä sanat, mutta siitä huolimatta ne ovat kammottavat. Sillä riistäkää ihmiseltä kaikki, mitä hän maan päällä rakastaa: isänmaa, koti, leipä, omaiset, ystävät; riistäkää häneltä rakkaus, rauha ja itse elämäkin, mutta jättäkää hänelle toivoa, niin silloin hän ei vajoa avuttomana onnettomuuden pohjattomaan syöveriin; ottakaa häneltä toivokin, niin hän menehtyy. Skjälön/Seilin kovaosaiset kurjuuden lapset, teille ei maan päällä ole enää jäljellä mitään – ei mitään!”(Z. Topelius: Vanha kaunis Suomi, 1845)

Suomessa, Seilin saarella toimi spitaalisiirtola vuosina 1619 - 1700-luvun loppupuolelle kunnes viimeinen potilas kuoli v. 1785

Seili sijaitsee keskellä avomerta ja hiekkainen maaperä sopi hyvin vainajien hautausmaaksi. Kun ihminen passitettiin saarelle, hänen oli otettava mukaansa ruumisarkku tai tarvikkeet arkkua varten. Hoitokeinoina olivat jumalan sana, katumus, paloviina ja lähdevesi.

1785 -1962 saari toimi mielisairaalana
Vuodesta 1964 lähtien saarella on toiminut Saaristomeren tutkimuslaitos

edit: Löysin kuvan piirongin laatikosta -
Turun Yliopiston  biologian opiskelijat joskus 70-luvulla Seilissä.
Minä keltaisessa sadetakissa keskellä.

7 kommenttia:

  1. Olipas mielenkiintoinen ja koskettava tarina.

    VastaaPoista
  2. Hieno postaus. Kauniit kuvat ja hyvin kerroit liikuttavasta aiheesta.

    VastaaPoista
  3. Tuollaiset paikat pitävät historian elävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kreikassa näitä historiallisia kohteita riittää. Tämä paikka oli mielenkiintoinen, koska se kertoi ihan lähihistoriasta ei vain minolaisesta ja muista vanhoista kulttuureista.

      Poista
  4. Hienoa, että tuot esille asioita, joista moni nykypäivän ihminen ei tiedä mitään - eikä aina haluakaan tietää.
    Paneudut syvällisesti sellaisiin asioihin, joita toivoisi enemmän käsiteltävän niin lehdistössä kuin muuallakin mediassa.
    Kiitos.

    VastaaPoista