keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Azorit osa 2. Furnas

Furnasin kylä sijaitsee vanhan tulivuoren kalderan pohjassa, korkeiden rinteiden suojassa.
Se on pieni kylä, jossa on pari hotellia, pari hedelmä- ja vaatekauppaa, aika monta baaria ja  jokunen ravintola. Turisteja kylään tuovat bussit kiertävät Furnas järven kautta Terra Nostran puutarhaan ja ravintolaan, lopuksi nopea visiitti kylän länsipuolella sijaitseville kuumille lähteille.
Osa lähteistä on kuivunut, osa syöksee maan uumenista  kiehuvaa vettä ja  osa rikin katkuisia höyrypilviä. Kumina ja pauhu ovat aika pelottavia, kuin uhkaavaa mörinää uinuvan hirviön kidasta. Asutusta on kuitenkin aivan kuumien lähteiden vieressä,  vaikka rikin haju tuntuukin aika pistävältä ja leviää tuulen mukana. Asukkaat ovat ilmeisesti  tottuneet sihen, eivätkä pidä sitä minään ongelmana.

 


Keskustan kapeiden katujen varrella talot ovat tiukasti kiinni toisissaan, ne erottuvat toisistaan värien ja koon perusteella.
 Kauempana talot ja puutarhat suurenevat ja  komistuvat. Monet talot ovat korkeiden kiviaitojen takana, portit lukittuna ja vahtikoirat ilmoittavat ohikulkijoille olevansa paikalla. Furnas on suosittua huvila-aluetta ja omistajat eivät useinkaan ole itse paikalla, puutarhurit käyvät leikkaamassa nurmikon ja pensasaidat. Kukkia ei yleensä tarvitse kastella, vettä tulee tasaisesti kautta koko vuoden .
Patikkaretkillä Furnasin ympäristössä ei voinut välttää kiipeilyä.

Korkeimmille kohdille on kuitenkin usein järjestetty kauniita näköalapaikkoja, joissa paljon kukka- ja pensasistutuksia. Tämä Gasparin näköalapaikka on aika vaatimaton, mutta patikointiurakan jälkeeen oli mukavaa ihailla maisemia, hörpätä kahvia ja mutustella sämpylöitä. Sieltä olisi päässyt liukkaasti kierimällä kylään asti, mutta limpsimme ja lampsimme taas jalkapatikalla jyrkkää rinnetietä alas.
Sepä olikin paljon tukalampaa kuin kiipeäminen ylös..

Parina yönä ukkonen jyristeli ja salamoi.
Tai ei oikeastaan jyrissyt, paukkui niinkuin tykillä olisi ammuttu.
Kalderan seinämät kaikuivat...

 satoi kaatamalla.
Sää vaihteli nopeasti ja lyhyellä matkalla.  
Kun meillä oli  sadetakit päällä, niin
 muutaman kilometrin päässä paistoi aurinko,
Azorilainen sanonta kuuluukin - jos et pidä säästä, odota puoli tuntia.

2 kommenttia:

  1. Kannattaa kiivetä kun palkintona on noin huikeat maisemat. Onneksi rikin katku ei tunnu tänne asti. Varmaan hyvä tankkaus kesään tuollainen matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siitä sai energiaa. Pitkät kävelylenkit, kauniit maisemat, ystävälliset ihmiset ja paljon lehmiä.

      Poista