lauantai 14. huhtikuuta 2012

Eilen oli..


Laurin ja Senjan hääpäivä.
Sata vuotta sitten, 13. 4. 1912
he menivät naimisiin Washingtonin osavaltiossa USA:ssa.

Joskus 20-luvulla he palasivat Suomeen.
Tässä matka-arkussa he toivat omaisuutensa mukanaan.
 Laurin kotikylään he rakensivat talon ja asettuivat asumaan.

Heillä oli  pieni maatila, lehmiä ja hevonen jonka nimi oli Ylly.
Välillä Lauri kävi sahalla töissä.

Talon oli alakerrassa kaksi huonetta, keittiö ja kamari.
Kamarissa oli sivusta levitettävä penkkisäky ja kustavilaiskalusto,
jonka Senjan veli oli tehnyt oppilastyönään puuseppäkoulussa.
Sängyssä oli olkipatja. Oljet tuoksuivat hyvältä ja rapisivat.
Yläkerrassa oli kaksi kamaria ja iso eteisaula.
Komerossa he säilyttivät Amerikan Arkkua,
 se tuoksui erikoiselta.

Veljeni kanssa olimme usein Senjan luona.
Leikimme Senjan postikorteilla ja tyhjillä Klubiaskeilla.
Rakensimme niistä taloja ja torneja.
Senja istui keinutuolissa ikkunan vieressä,  poltteli tupakkaa.
Tuon ikkunan, joka näkyy edessä.

Lauantaisin kuuntelimme radiosta Senjan veljen,
Eliaksen ja Kaustisten purpuripelimannien soittoa.
Senja tanssi keittiön lattialla tupakki suussa ja Amerikan tanttu yllään.

Ulkorakennuksessa oli kaksi aittaa, puuliiveri, talli ja navetta.
Pikkuinen sauna näkyy talon takaa.

Ja syreenimajakin oli.
Siellä oli puutarhakalusteet.
Kesäisin vietimme siellä kemuja.
Saimme mehua ja pullaa.

Lauri kuoli 1950. Olin puolivuotias, kun hän kuoli.
Senja kuoli 1959. 
Menin piiloon eteisen komeroon ja ajattelin,
että en koskaan enää tule sieltä sieltä pois.


8 kommenttia:

  1. Hieno muistotarina Laurista ja Senjasta. Tiedätkö miten matka-arkulle kävi, vai onko se sinulla, kun kuvakin on niin hieno?
    Lapsen on vaikea ymmärtää, kun joku rakas lähtee - ja niin on aikuisenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senja oli meille tärkeä, kuin isoäiti, hän oli hauska ja lapsirakas. Senjan ja Laurin ainut lapsi kuoli muutaman viikon ikäisenä, ehkä me saimme siksi niin paljon huomiota ja huolenpitoa.

      Matka-arkku on meillä. Joskus ajattelimme entisöidä sitä, onneksi jätimme sen kuitenkin ennalleen ruosteineen ja leimoineen. Aika suuri se on, mutta sopii meidän kesäkotiin hyvin. Pöytäliinakin on Amerikasta

      Poista
  2. Mukava lukea millainen tarina vanhojen kuvien takaa löytyy, ja millaisia persoonallisuuksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat kuvat kertovat paljon. Kun katselen tuota vanhan talon kuvaa, muistan tarkalleen kaikkien huoneiden sisustuksen, aittojen viljalaarit ja liiterin pimeät nurkkaukset.

      Poista
  3. Ihana muistelo! Onnea Senja ja Lauri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri! Senja ja Lauri vilkuttavat pilven reunalta kiitokset.

      Poista
  4. Voi kuinka ihana vanha tarina, todella liikuttava! Ja vielä kuvien kanssa, ihan uskomatonta!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Matkatar! Vanhat valokuvat saavat muistot mieleen.

    VastaaPoista