keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Luonnekysymys

Tänään siivosin kirjahyllyä. Ehdin sentään kerätä pussillisen kirjoja kierrätykseen ennenkuin juutuin Topeliuksen  Maamme kirjaan ja Suomen heimojen luonteenpiirteisiin. Topeliuksen Maamme kirjaa käytettiin vielä 50-luvulla kouluopetuksessa ja niinpä uskomukset eri heimojen erilaisuuksista iskostuivat Suomen lasten  mieleen.

Meidän lapsemme ovat  saaneet sopivan sekoituksen pohjalaista, karjalaista ja hämäläistä geeniperimää, tällaisia:

 
 Matti- paappa edessä

"Pohjalaisella on maassamme sekä hyvä että paha maine. Taitavina työmiehinä tavataan heitä kaikkialla kaupungeissa ja herrastaloissa. He rakentavat laivoja ja veneitä, taloja ja tehtaita paremmin kuin muut, mutta väliin puhkeaa heissä ilmi tuo vanha peritty sotainto. Liiaksi juotuaan he pian ryhtyvät tappeluun. Ei missään osassa maatamme ole vuodatettu niin usein verta kuin heidän pidoissaan.

Vielä jokin aika sitten saattoi kahden kylän nuoriso kerääntyä maantielle varta vasten tappelemaan. Tuossa ajoi matkustaja; tappelijat keskeyttivat ottelunsa, siirtyivat tieltä syrjään ja jatkoivat tappeluansa matkustajan ehdittyä ohitse. Näissä tappeluissa vuotaisi paljon enemmän verta, jolleivat naiset, useimmat henkensä kaupalla, tulisi erottajiksi.

Kun miehet ovat työasioilla, naiset hoitavat maanviljelystä käyden muutenkin väliaikoina miesten töissä. He ajavat hevosta, kyntävät, kaivavat ojaa ja hakkaavat puita."


Valkjärveläisiä
"Karjalainen on varreltaan solakka, hänellä on ruskea, kihara tukka ja vilkkaat, siniset silmät. Hämäläiseen verrattuna karjalainen on avomielisempi, ystävällisempi, liikkuvampi ja toimeliaampi, mutta myöskin kielevämpi, kerskailevampi, uteliaampi ja närkkäämpi.

Matkustus ja kauppa ovat olleet hänen mielitöitään; hän on kulkenut pitkiä matkoja omassa maassa ja aikanaan vienyt tavaroita Venäjällekin. Hän on herkkämielinen; tulee helposti surulliseksi ja helposti iloiseksi; rakastaa leikinlaskua ja kauniita lauluja, joita hänen omat runoniekkansa ovat sepittäneet.

Karjalainen on ikäänkuin Suomen kansan päiväpuoli; avomielinen, luokseenlaskeva, vilkas ja kevytmielinen, helposti ohjattava ja helposti eksytetty, herkkäuskoinen kuin lapsi, ei kuitenkaan suomalaisen itsepintaisuutta vailla , mutta hyväoppinen ja varustettu luonnonlahjoilla, jotka vain tarvitsevat hyvää kasvatusta asettaakseen hänet kansansa etevien joukkoon."

  

 Auttoslaisia
"Hämäläinen on rotevampi, kankeampi ja hartevampi, kestävämpi, jurompi ja jäykempi kuin hänen veljensä karjalainen. Hänellä on suorempi, usein ruskea, joskus pellavankarvainen tukka, silmät ovat pienet ja harmaat tai vaalenasiniset; kasvot leveämmät, iho harmaampi, katsanto tylympi.

Hämäläinen on myöskin harvapuheisempi ja vakaamielisempi, pitkälle ajatteleva ja itsepäinen, hidas vihastumaan ja hidas suomaan anteeksi. Hänen uppiniskaisessa luonteessa on paljon uskollisuutta. Hän ottaa hyvän ja pahan päivän vastaan samalla järkähtämättömällä tyyneydellä.
Hämäläinen on varsinainen kivenkääntäjä, joka on painanut leimansa kansansa enemmistöön.Kestävämpää miestä ei tapaa, jos hän on ottanut jotakin tehdäkseen, eikä hitaampaa, jos hänen päähänsä on pistänyt olla mitään tekemättä."

Kyllä näissä jotain tuttua on....

2 kommenttia:

  1. Kyllä niissä jotain tuttua on. Noista kuvauksista tunnistan monta tuttua. Mutta kaikki olemme kuitenkin yksilöitä.

    VastaaPoista
  2. Yksilöitä olemme. Nuo kuvaukset muistuttavat jotenkin horoskooppien luonneanalyysejä, nistäkin löytyy aina osuvia tuntomerkkejä.

    VastaaPoista