perjantai 16. maaliskuuta 2012

Jääkenttien kutsu


 


Näillä luistimilla isäni viiletti pitkin joen jäätä.
Luistimissa on sepän takomat terät ja puusta veistetty lesti, 
johon kekä kiinnitettiin nahkasuikaleitten ja narujen avulla. 

Vielä 50-luvulla joki oli leveä ja jäätyi sileäksi ja kestäväksi. 
Meillä oli aluksi ruuvikset. Ne kiinnitettiin suoraan monoihin  muttereilla ja ruuveilla..
Luistellessa ruuvit löystyivät ja irtoilivat ja niitä joutui vähän väliä kiristelemään.
Joskus 60-luvulla saimme oikeat luistimet, 
minä valkoiset kaunoluistimet ja veljeni hokkarit.
Jokea pitkin pääsi kovaa ja kauas.

Nyt joki on pelkkä joen poikanen, kuivuu kesäisin. 
Talvisin se peittyy lumesta, siinä ei voi enää kukaan luistella. 

60-luvun luistinratojen muotia

11 kommenttia:

  1. Nuohan on melkein samanlaiset, kuin Koipeliini teki meille. Oli hauskaa luistella. Nyt jää on mennyt meilläkin huonoksi ja kohta varmaan sepelkyyhkyt tulevat katsomaan, josko lampi olisi sula. Ne käyvät uittamassa kirput pois jäisessä vedessä, hui.

    Uuna sanoo, että hänellä oli lapsena myös sellaiset "nurmekset" mitkä ruuvattiin kiinni. Hänellä oli veljen kanssa yhteiset ja aina oli kauhea kina, ettei toinen vain saanut luistella kauempaa kuin toinen. Vaihtamisessa oli kova homma. Sitten veli sai hokkarit ja kun ne jäivät pieneksi Uuna sai ne veljen vanhat hokkarit ja hän voitti niillä kaikki tytöt pikaluistelussa. Niissä kun ei ollut kärkiä hidastamassa.

    Kivoja kuvia luistimista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koipeliini on kyllä tosi taitava ja vauhdikkaastihan se teidän luistelu näytti sujuvan.

      Kerro Uunalle, että kyllä mekin veljen kanssa kinasteltiin luisteluvuoroista, mutta sitten veli sai ensin sellaiset harjoitteluhokkarit, joissa oli matalampi terä kuin oikeissa hokkareissa. Sain pitää "nurmekset"kokonaan.

      Poista
  2. Luistimet kuin veistokset. Katsellessa jo kiidättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa sepän työtä. Terät mukavasti ruostuneet ja nahka hapertunut. En kyllä osaisi noilla luistella.

      Poista
  3. Komeat menopelit, olisipa ihanaa viilettää noilla järven jäällä, Runsaslumisina talvina ei ole jääkelejä, en ole tänä talvena luistellut kertaakaan. Lapsena oltiin joka ilta luistinradalla, pelasin myös jääkiekkoa poikien kanssa kunnes se aivotärähdyksen jälkeen kiellettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein muista, koska viimeksi olen luistellut, kai lasten kanssa viimeksi. Meillekin jäädytettiin luistinrata koululle jossain vaiheessa, siellä oltiin joka ilta. Lapaset märkinä ja varpaat kohmeessa tultiin illalla kotiin. Jääkiekko oli ennen aika vaarallista, ei ollut kypäriä eikä muitakaan suojuksia, pipo päässä viiletettiin.

      Poista
  4. Hienot kippurakärjet noissa menopeleissä! Kiva lukea tekstejäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin ne ovat hienot. Mukava, jos tykkäät jutuistani!

      Poista
  5. Mulla ei todella ole mitään noin romanttisia muistoja mistään ruuvattavista luistimista. Jouduin nimittäin menemään sellaisilla (siskon ja veljen yhteisillä vanhoilla!) joskus 70-luvun kynnyksellä julkiselle luistinradalle opettelemaan luistelemista. Vanhemmat oli totaalisen ulapalla siitä, mitä tulee luistinteknologian kehitykseen. Paljon paremmaksi tilanne ei muuttunut siitä eteenpäinkään, sain aina jotkut serkun vanhat rupukiinalaiskaunarit. No, nyt mulla on vimpanpäälle luistimet, kävin luistlemassa tytön kanssa ja yllätyksekseni osasin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko ne silloinkin tallessa? Löytysköhän vielä ne jostain liiverin hyllystä tai tuolta pellon keräilypisteestä.
      Kumma, kun sä et luistellut niillä mun uusilla kaunokeilla, nehän oli silloin vielä komiat ja kiiltävät, kymmenen vuotta vanhat.
      Ne tilattiin Osuuskauppaan jostain kauempaa. Rautaosaston setä sanoi, että lauantaina tulis lähetys. Se mitään tullu. Menin Tät-Senjan ulokorakennukseen porajamaan. Sain ne vasta monen viikon päästä ja niissä oli aika paljon kasvunvaraa.

      On nämä luistinasiat ollu tosi hankalia, onneksi sulla on nyt ajanmukaiset luistimet, pärjäät nuorison kanssa.

      Poista
    2. Kyllä "sain" luistella niillä sunkin kaunokeilla sitten yläasteella. Väriltään ne olivat beiget, eivät valkoiset kuten olisi pitänyt. Lisäksi toisesta alkoi terä heilua ja irrota eikä isä saanut sitä millään ruuveilla eikä erikeepperillä kiinnitettyä. Oijoi - ihanaa olla aikuinen!

      Poista