lauantai 4. helmikuuta 2012

Pieni piknikki jatkui....







Puutarhasta meidän piti palata rannalle kävelemään hitaasti palmujen reunustamaa bulevardia pitkin. Ei se niin vain mennyt. Halusinkin banaaniplantaasikävelylle, siellähän voi olla vaikka banaanikauppa, banaanibaari tai jotakin muuta kivaa.  Ihmettelimme vähän vaelluskenkäisiä sauvakävelijöitä, mehän  marssimme helposti sandaaleissamme kivettyä pengermän viereistä polkua.  Seurasimme vain punakeltaisia merkkejä  ja saksalaisia vaelluskenkäisiä  sauvakävelijöitä. Jonkin ajan kuluttua ymmärsimme niiden merkityksen.  Polku kapeni äkkijyrkäksi, liukkaaksi kivikko/sora/murikkapoluksi ja takaisin ei kannattanut kääntyä. Alaspäin kulkeminen olisi ollut vielä kamalampaa.  Kiivettiin ja kiivettiin kunnes tuntien päästä  -  upea näköala, ravintola, huurteinen Dorada-olut ja jopa linja-autopysäkki.

 Kahdella eurolla pääsimme takaisin rannalle ja kävelimme hitaasti ilta-auringossa  palmujen reunustamaa rantabulevardia pitkin,

2 kommenttia:

  1. Uurastuksesta seurasi palkinto. Meri! Sydämessä ihan läikähti kun näin sinisen meren vaikkakin vain kuvassa.

    VastaaPoista
  2. Meille käy usein näin, pieni aamupäiväkävely muuttuu pitkäksi vaellukseksi. Aina löytyy uusi kiinnostava polku, joka pitää tutkia. Onneksi uurastuksesta tosiaan seuraa palkinto, kauniit maisemat ja meri.

    VastaaPoista