lauantai 25. helmikuuta 2012

ilo- suru


Surua
Kävimme Samoksella v.2010, heti suuren metsäpalon jälkeen. Vuoren rinteet olivat mustia, aavemaisia, kitkerän savuisia. Tuli oli kuitenkin saatu pysähtymään juuri ennen asutusta, talojen kulmille.


Iloa
Manolis oli pelastanut kotitalonsa ja vanhat oliivipuunsa, raataen yksin monta päivää ja yötä.
Hän oli iloinen ja jatkoi Pythagoraan patsaiden valmistusta.
Onko hän yhtä iloinen vielä tänään...


KKE ( kapa kapa epsilon - kommunistipuolue ) vastusti silloin porvareita ja demareita, nyt vihollisia on tullut lisää ulkomailta.



8 kommenttia:

  1. Niinpä! Koskettavia kuvia, ajatuksia.

    VastaaPoista
  2. Elämää on monenlaista niin luonnossa kuin ihmisten mielissä

    VastaaPoista
  3. Toivotaan, että tässäkin tapauksessa tuhkasta nousee feenix lintu. Pidemmän päällehän tuhka on ravintoa maaperälle, mutta se ei takuulla lohduta niitä, jotka nyt ovat palon kokeneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä uudistuu vähitellen. Surkea maisema oli silloin.

      Poista
  4. Elämä ottaa ja antaa, mutta elämä jatkuu !

    VastaaPoista