sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Atlannin aavalla

Askartelin kirjan.
Kun Pohojanmaan poika Ameriikkahan lähti


Silloon ku me lähärettihin kotua tänne maahan
niin jättettihin äireelle hyvästit.
Poru siinä pakkas tulemahan jokahittelle.
Vesikin valuu silimistä
melekeen niinku ukkoosen pilivistä.
Huamenaamulla sitte oltihin jo Hangos.
Yritettihin puhua pohojalaasta.
Meit'ei kukaan kuunnellu
vaik oltaas kuinka enkeliskaa puhuttu.

Itämeri lainehti ylyvähästi
ja Artturus tuuritti meitä.
Katteltihin kotorantaa
kun jostakin majakasta näytettihin valakiaa.
Siälä alakoo jo jokku olemahan huanona
ja mäkin meinasin tulla.
Otin kohta tuikkuja putelista
ja päälle pistelin suolasilakoota.

Lopuuksi me tultihin Hullihin
ja päästihin tullin lävitte.
Masiinalla ajettihin sitte maan ylitte
 ja tultihin Liverpoolihin.
Mentihin kattomahan taas laivaa,
soli palio piree ja komiee.
Silloon kyllä oikeen hirvitti,
ku se huuratti viimeesen kerran.

Tähäret oli kyllä toresta kirkkahat
siälä Atlannin  aavalla.
Mentihin Allan linijan laivalla
ja kovaa myrskyäkin saatihin
eikä maata näkyny mihinää.
Lopuuksi alakoo Nevorkin ranta lähentyä.
Mul'oli evähäkki  jo melekeen lopus.
Sitte, kun päästihin pois siältä Atlannin myrskyystä
niin soli niinku olis uurestansa syntyny.

( Hiskin laulu savoksi tiällä )

2 kommenttia: