maanantai 31. lokakuuta 2011

Puolen Hehtaaarin Metsässä - In The Hundred Acre Wood


Joskus, kun katsoo ympärilleen
ja näkee Hyvin Villin Möhköfantin tuijottavan kohti,
saattaa unohtaa, mitä piti sanoa.

Villapaidan uusi elämä

 
Vanha villapaita muuttui Nalle-tauluksi.
Idea Victoria Brownin kirjasta Huovutus ja huopatyöt.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kohtaaminen

Varovainen kohtaaminen Columbuksen Cosissa.
Lisää kohtaamisia täällä.
Tässä värikuva käärmeestä, en muista sen  nimeä.

Omituisten otusten kerho

Jos yksinäinen on sinun pesäkolosi,

jos murheelliseksi tunnet olosi,


jos sinun äänesi tulee ulos meluna,

jos sinun nenäsi on niin kuin peruna.


Ei sinun kannata sitä panna pahaksi
jos sua joku nimittää möhömahaksi,

silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän:
meitä ei olekaan aivan vähän.

Niinhän se on, että jokaista maailmassa,
joku toinen voi pitää omituisena.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Ekovillaista ekaluokkalaiselle

Marks & Kattens Eco Ull 50g
100% villaa
kerä n. 80m
puikot 5,5
Ekaluokkalainen halusi villapaitaansa vihreää, sinistä ja keltaista.
Noudatin toivomusta, keltaista vain ihan vähän.
Hän oli kovin tyytyväinen.

Hihat olivat tosin aivan liian pitkät. Ekaluokkalaisen mielestä ei se mitään haitannut,  nehän voisi ihan hyvin vain kääntää. Minua kuitenkin harmitti. Käännettyinä hihat näyttivät pääteltyine lankoineen sotkuisilta. 

Purkaisinko muka koko yläosan, jotta pääsisin lyhentämään hihoja?  Vai leikkaisinko vain palan pois?
Raglanhihojen lyhentäminen sujui kuitenkin aika helposti. Poimin silmukat noin kymmenen sentin päästä hihan suusta, katkaisin langan, purkasin muutaman kierroksen. Ylimääräinen  pätkä irtosi siististi ja silmukatkin olivat nätisti puikoilla. Sitten vain uusi resori ja hihat olivat oikean pituiset ja siistit.

Älä ny sitte hussaa nuan hyviä paloja.
Kyllä niistä vielä jotakin syntyy, vaikka pipo, sanoi Pappa

perjantai 28. lokakuuta 2011

Halloween

Alkupalana katkaistut nakkisormet ja pääruokana hämähäkkikurakakku.

Haamut kirjoittavat viestejään yöhön.

Haamut huilaa.

" Oli tosi, tosi, tosi jännää leikkiä piilosta.
Ei sitten tippaakaaan pelottanut.
Paljon hauskemmat juhlat kuin pikkujoulut.
Vietetäänkö huomennakin haloviiniä? "


Halloween jatkui, seuraavana päivänä askarreltiin pääkalloja, käärmeitä ja muita hirvityksiä.
Ja kiitos cayalle mukavista vihjeistä ja linkeistä.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Ihan mummona ja pappana

Mummot ovat ihania.
Kanelipullia ja karjalanpiirakoita.
Rusinoita ja marjamehua.
Omenoita ja pikkuleipiä.

Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!
Koko viikon siis ihan mummona ja pappana
 t. caijsa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Amerikan tauti


15.6.1887 Waasan Lehti no 48

Jurwassa helluntai-viikolla 1887

On kevät, ollaan toukokuun lopussa. Lehti on puhjennut puihin, ruoho on noussut maahan, linnut wisertävät metsissämme, kirjawat karja-laumat mylwivät nurmikolla, ahmien uutta maukasta ruohoa. Siis kaikesta näkyy, että suwi on woittanut talven wallan ja antanut waikutuksensa. Mutta onpa maamieskin kiirehtinyt jo kesätöittensä teossa, koska täällä meidän metsäisellä seudullammekin on jo ohrat ja kaurat kylwettynä ja paraikaa hääritään perunain istuttamisessa. Niin, jokainen on tietysti kokenut kyntää, kaivaa uutterasti, laittaa ojat leweämmät, kaiwaa kaksin wiemäreitä, laittaa lannan kaksinkerroin - mutta mistä, mahtaa keltä itse kukin satoa toivoa. Sillä "Etkö sinä jo pian lähde amerikkaan" kuulee tuon tuostakin kysyttävän toisiltaan ja onkin tuo - Amerikkaan lähtö-tauti jo ajanut tänneki metsän poikki, sillä sinne sitä lähdetään melkein kilwan kuka waan on mies saamaan 2-300 m. lainaksi, nyt en minä enää tee työtä Suomessa. Mikä lähtee pakoon asewelwollisuutta, mikä Suomen lakia ja pahain töittensä seurauksia, mikä taas lähtee laiskuuden, mikä ahneuden pakottamana ja näille kaikille woipi tuo o n n e n m a a antaa tyydyttävän päämaalin. Mutta mitäpä huolimmekaan, mokomista maansa hykijöistä waikka wähät rahammekin mukanaan riistäwät, hyödyttääkseen niillä, ja ruumiinsa woimilla, jonka toki saawat itse kärsiä, ulkomaan keinottelijoita, jääpä meille Suomi isäimme maa, ihanine kesineen, wiljawine peltoineen josta kyllä saamme, mitä tarwitsemme wieläpä ehkä jollekin a m e r i k k a la i s e l l e takaisintulo-ewäätkin kun waan tulon toiwomme taiwahasta.


lauantai 22. lokakuuta 2011

Ida Susanna , Maynard, Massachusetts

Tässä on isotätini, Ida Susanna, Jaakon ja Leena Kreetan vanhin tytär. Hänet mainitsin jo 18.9.  
Ida Susanna syntyi v.1873 ja v.1892, 19-vuotiaana, hän lähti Amerikkaan, meni naimisiin 18.5.1895 Juho Petterin (John Peterin) kanssa Maynardissa, Massachusettsissa.

Lapsia heille syntyi seitsemän. 
Ida Maria syntyi  v. 1896.  Vuonna 1897 Ida Susanna oli taas raskaana., kun hän lähti Ida Marian kanssa kanssa Suomeen  ja Lauri Jaakko syntyi heinäkuussa 1897 Jurvassa.  Ida Susanna ja lapset palasivat Juho Petterin luokse Amerikkaan v.1899. 

Seuraavana vuonna syntyi Juho Albert ja 1901 Helmi Aurora, joka kuoli alle vuoden ikäisenä.
Selma Alina syntyi 1904 ja kaksoset Aino Irene ja Väinö H. v.1906.

Ida Susanna kuoli huhtikuussa 1906, kuusi päivää kaksosten syntymän jälkeen ja Juho Petteri jäi yksin kuuden pienen lapsensa kanssa. Kaksoset eivät kuitenkaan selvinneet vaan kuolivat muutaman kuukauden ikäisenä, heinäkuussa 1906.

Juho Petteri lähti neljän lapsen kanssa Suomeen. 9-vuotiaan Lauri Jaakon ja 6-vuotiaan Juho Augustin hän toi Ida Susannan vanhempien  luo Jurvaan.  Ida 10 v. ja Selma 2 v.  jäivät isänsä sukulaisiin Haapavedelle.  Juho Petteri palasi takaisin Amerikkaan syyskuussa 1906.

Tarina Lauri Jaakosta, Ida Mariasta ( Mary ) ja Juho Augustista  ( John August ) jatkuu..

My  great-aunt, Ida Susanna was born in 1873.
In 1892, at the age of 19, he went to America, got married on 05.18.1895 to Juho Peter (John Peter), at Maynard, Massachusetts.

They had seven children.

Ida Maria was born in 1896 in Maynard. Lauri Jaakko was born  on July 1897 in Jurva Finland. Juho Albert was born in 1900, Helmi Aaurora 1901 who died less than a yea old.
Selma  Alina was born in 1904 and the twins, Aino Irene and Vaino H. in 1906, all in Maynard.
Ida Susanna died  on April 1906, six days after the birth of twins and Juho Peter was left alone with six small children. The twins didn't survive, they died after a few months on July 1906.

Juho Peter went to Finland with four children. He left 9-year-old Lauri Jaakko and 6-year-old Juho Augusti to Ida Susanna's parents at Jurva 10-year-old Ida and 2-year old-Selma to father's relatives at Haapavesi. Juho Peter returned to America in on September 1906.The story of Lauri Jaakko, Ida Maria (Mary), and Juho Augusti (John August) continues ..

http://www.ancestry.com
https://www.familysearch.org
http://www.digiarkisto.org/sshy/index.htm
http://files.usgwarchives.net/ma/middlesex/towns/maynard/cemeteries/glenwood.txt
                                          

tiistai 18. lokakuuta 2011

Muddy Waters




70-luvulla ostimme ensimmäisen yhteisen tavaran, Philipsin stereot.
Ne maksoivat 300 mk, 150 mk molemmilta. 
Se toimii vieläkin.
Siinä on kaksi pientä kaiutinta ja vahvistin.
Ja me kuuntelimme bluesia.
Muotiasusteissa.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Vaahteranlehtikranssi / maple leaf wreath

Tänä syksynä vaahteranlehtien väri oli vähän yksitoikkoinen, vain keltaista, muutaman vihreän vielä löysin.
Kranssin tekemisessä olisi joku ohje ollut tarpeen. Nyt yritin vain kuvien perusteella kuvitella, miten lehdet oli saatu somasti ja siististi ympyräksi. Ei ihan onnistunut. Kranssista tuli vähän puikula, paikoin harva ja paikoin tiuha.  Rautalangan leikkurinkin olisi ollut kiva, nyt se on vielä jossain hyvässä tallessa.  (puutarhasaksilla katkoin rautalankaa pätkiksi)
Ohjetta en viitsi laittaa, jollei joku sitten välttämättä halua tehdä puikulaista ja epäsymmetristä kranssia.

Musiikkia ja matikkaa

Veljekset viettivät äitinsä kanssa viikonloppua Mommin ja Papan luona.
Leikittiin, laulettiin ja laskettiin.

7-vuotias oli saanut perjantain vapaaksi koulusta ja opettaja oli antanut äidinkielen tehtäviä läksyksi.  Mutta matikka on kuulemma kivempaa kuin lukeminen.  Etsittiin vanha kansakoulun laskukirja vuodelta 1950-jotain ja se kyllä ihmetytti ekaluokkalaista. Numerotkin oli ihan erilaisia ennen vanhaan.

Miksi et Mommi ole yhtään laskua laskenut?
No, kun ne laskettiin vihkoon, ei kirjaan saanut mitään merkitä.

Osasitko sinä nämä kaikki?
Kyllä kai. Kaikki ne piti aina laskea. En kyllä oikein tykännyt laskemisesta. 

Kuinka silloin ennen piti näin paljon laskea?
Olihan se aika raskasta.

Saanko minä laskea nämä laskut? 
Saako kirjoittaa tähän kirjaan?
Laske  pois.

 Minä kyllä osaan nämä kaikki!

Ja hänhän  laski ja laski.
Äidinkielen tehtävät hän teki Papan kanssa pikavauhtia ja sitten hän taas laski.

4-vuotias on tuleva pelimanni tai räppitähti. Hän rummuttaa lähes joka tilanteessa ja joka paikassa.  Keksii  sanoja rummutuksen tahtiin ja räppää. Pianoa hän kuitenkin soittaa sievästi tunnelmoiden, ei hakkaa koskettimia.
Jokohan piano saa kohta muuttaa parempaan kotiin. Tässä talossa se on jo kauan ollut huonolla hoidolla.  

Käytiin keinumassa ja kiipeilemässä.
Ja lopuksi vietettiin pikkujoulua.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Mustavalkomaanantai


"A photograph is a secret about secret.
The more it tells you, the less you know."
~Diane Arbus

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Pelimanni-isäni ja Aramis-orkesteri

 " Kauan aikaa funteerattihin sille nimiä, ja Aramis siitä tuli lopuuksi. "
Isäni banjon kanssa.

Aramis hääkeikalla vuonna 1934 Hangaskylässä, isäni oikealla " mandoliinibanjon" kanssa, haitarin kanssa  Syrjälän Yrjö ja Mäntylän Vesa. Kuvassa isäni on noin16-vuotias.  14-vuotiaana hän osti vekselirahalla ensimmäisen mandoliininsa ja vekselin takaajiksi nimensä kirjoittivat Hulda-äiti ja Lauri-setä.  Keikkamaksuilla isäni sitten maksoi velkansa takaisin.

" Sitte ruvettihin ostamahan nuattia aika lailla ja harijooteltihin useen. Meitä oli kutsuttu Hangaskylähän häihin soittamahan. Muistan aina kuinka se pääsiääsaamu oli komia aiva niinkun kesäaamu, kun lähärettihin sinne.  " 
 
Usein orkesteri joutui lähtemään hää- tai juhlapaikalle polkupyörällä, haitarit ja rummut pyörään sidottuina. Isälläni oli helpoin homma, mandoliini kulki mukana pyörän sarves. Työpäivät olivat maaseudulla silloin  pitkiä ja päivän päätteksi lähdettiin soittamaan, takaisin tultiin aamuyöstä ja heti kohta uudestaan pellolle.
Isäni kävi rippikoulua Aramiksen alkuaikoina ja myöhästyi sieltä usein, hääjuhlat olivat venähtäneet aamuun asti. Pappi oli kovistellut ja kysellyt miksi poika tulee aina myöhässä. Isäni ei ollut sanonut sanaakaan, oli varmaan vain kiukkuisena tuijottanut pappia. Ei ollut soveliasta siihen aikaan, että rippilapsi kävi tanssikeikoilla pahuutta oppimassa.
 " Se oli ankaraa hommaa, kun ne soittohommat rupes olemahan niin tihkuhun, jotta melekeen joka lauantaina ja pyhäehtoona piti olla johonakin soittamas."

                         

" Häissä soitettihin aamuhun asti."
Rantamäen Helgan häät Jurvan Kestinkylässä, isäni banjon kanssa, Haaviston Soini ja Syrjälän Yrjö haitarinsoittajina.

"Häitä jatkettihin vielä maanantaina ja tiistainakin oli niitä hään rääppiääsiä. Vasta keskiviikkona tulimma kotia, johona oli jo kovaa odotettu ja ihimetelty, kun ei me hoksata tulla takaasin."
" Kehuttihin, jotta sielä oli ollu tonkka kiliua ja nappo lairalla, jotta sai juora niin palijon kun kukin kerkes. Mehän olimma aiva raivotaittihia. Ei me viinaa käyttäny koko aikana, kun me olimma orkesterin kaas." 

Aramis-orkesteri toimi muutamia vuosia 1930-luvulla. Kaikki orkesterin jäsenet jatkoivat musiikkiharrastustaan jossain muodossa ja eri kokoonpanoissa läpi koko elämänsä.

Lainaukset kirjasta: Jurvassa hyvässä turvassa, Mäntylän tilan elämää


tiistai 11. lokakuuta 2011

Vanhaa Jurvaa


  







Yritän laittaa kuvia  katsojaystävällisempään muotoon, taulukkoon.  Nyt ei tarvitse koko ajan rullata sivua alaspäin, kaikki näkyy yhdellä silmäyksellä.

Vihjeen ja keinon tähän löysin K50-blogista. Helppoa, kun sai valmiin kaavan ( sillä on varmaankin jokin hienompi nimikin HTML-kieli tai jotakin). Kiitos Marjattah.

Kuvat eivät ihan riviin asettuneet ja saisivat olla samankokoisiakin, mutta tämä riittäköön harjoittelusta tällä kertaa.
Kuvissa on vanhaa Jurvaa: ylimpänä Jurvan kirkko alkuperäisasussaan,  keskellä pappila ja kirkko restauroituna. Alimpana Nuoriseura Toimela ja vanha kansakoulu.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Keep it simple part 3.

Yhden illan tulos, myssy ja kauluri. Samaan syssyyn menivät Maajussille morsian, Amyn lailla, Jalkapallon EM-karsinta, Suomi-Ruotsi ja pätkä Kovaa lakia.
Lanka on aika kutittavaista mohairia, mutta
kelpaa hänelle, jos ei muille.
Novita Silmu 50g
36% mohair
33% polyamidi
31% akryyli
kerä n. 82m
puikot 7 tai 8
neuletiheys 11s x 16krs=10cm
käsipesu

torstai 6. lokakuuta 2011

Juho Aukusti, Bessemer, Michigan

Vasemmalla on isosetäni Juho Aukusti, s. 15.11.1871, Jaakon ja Leena Kreetan vanhin poika. Kuva on otettu Bessemerissä Michiganissa, vuotta en tiedä. En ole saanut selville Juho Aukustista oikeastaan mitään muuta. En ole löytänyt maahantulotietoja, en väestölaskentatietoja, en mitään, vain tämä kuva ja isäni laatikosta löytynyt perukirjoitus. Juho Aukusti kuoli jossain päin Amerikkaa  20.10.1923 ja isäni mukaan viinaan.
Kuvan taakse on kirjoitettu myös toisen henkilön nimi, Mikki Runttila ( ? ) ja hänen tietojaan löysin Ancestryn sivuilta . V. 1920 Mikin osoite on ollut  Bessemer, Gogebic, Michigan ja hän oli mainari. Kävin läpi monta sivua näitä District 90 tietoja, ei näkynyt Juho Aukustia. 

Oliko Juho Aukusti  metsätöissä vai kaivoksilla?  Suomalaisia oli Michiganin Upper Peninsulan alueella molemmissa töissä ja Bessemer oli alueen tärkeä kaivos- ja metsäteollisuuskaupunki. Kaivostoiminta koko Goebicin vuorijonon alueella alkoi laajentua joskus 1800-luvun lopulla. Nykyisin kaivokset ovat kuihtuneet ja Bessemer niiden mukana..

                                     

Joskus Juho Aukusti käveli näillä kaduilla http://bessemerhistoricalsociety.com/oldnew.html