perjantai 30. syyskuuta 2011

Ne kesäyöt / Summer Nights

Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
     katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)

- kesäyön lämmin valo -
Tässä kesäillan viimeisiä säteitä kotimetsässä.
Täältä löytyy lisää valoja.

torstai 29. syyskuuta 2011

Kauppias Jaakko Hermanninpojan Kaupan pito kirja

Tässä kylässä isoisoisäni, Jaakko Hermanninpoika asui perheineen ja piti kauppaa. Hän jätti mustakantisen "Kaupan pito kirjan" vuosilta 1901-1904 isälleni. Kauppa  Jaakolla oli jo 1890-luvulla, koska hän on siirtänyt tilikirjaan  "Wanhat jäännökset " 1891 vuodesta lähtien. Kirjasta voi lukea, mitä ihmiset tuolloin tarvitsivat ja mitä tuotteet maksoivat. Yleensä kaikki ostettiin velaksi ja kuitattiin maksetuksi myöhemmin. Asiakkaat olivat kaikki kylän asukkaita, joten koko nimeä ei tarvinnut kirjoittaa tilikirjaan, Mantan Mikin ja Ilmarin Paapan tunsivat kaikki.


Ilmarin Paappa osti kesäkuussa v.1901 mm. nahkaa, silvaa, 1kg mannaryynejä , 2 kyynärää pikeetä  Maksoi laskunsa 25.6.  Heinäkuussa Paappa osti 1/2 kg sokeria, pohja nahkaa ja 100g lankaa. Marraskuussa taas nahkaa, rasva potun ja yhden lankarullan.

Mantan Mikki osti 3 litraa öljyä, 50 kg jauho säkki, 1 kg kupaalia ja Torpan paappa osti tupakkia.

Kansa Koulun opettaja G. Kestin waimo tarvitsi  12 myttyä mustia lankoja, nahkaa, pumpuli kangasta, 1kg musuri (?) lankaa, 8 myttyä lankoja 2 säisiä, 6 myttyä sinisiä 1 säisiä.


Sahayhtiö Kangas ja kumppani oli merkittävä asiakas. Yhtiön ostoslista täytti monta sivua, petruulia, öliyä, ruomia (?) nuoraa, lampun lasia, pännän teriä, paketti nauloja, paperia, pullo pläkkiä, lanka vyyhti jne.

Vuonna 1904 Jaakko lopetti kaupan pidon ja myi koko varastonsa Osuuskaupalle, monen sivun tavaraluettelosta muutama esimerkki:

kahvia
nisujauhoja
silvaa
 rottinkia
 kettinkiä
kupaalia
3 rullaa pahvia
1 tynnyri puna multaa
pumpuli kankasta
paperossit
villa tyyki
kesätrikoota
nenäliinoja
kellon periä
rinta neuloja
tarikot ja lapiot
siirappiastia
karamälliä
läkki pulloja......jne.

Nyt kyllä jumituin tähän tilikirjaan. Keitä olivat Mantan Mikki ja Ilmarin Paappa...??? Ja, mitä oli ammatiltaan Alasen Tuomas, ostoslista oli aina aika pitkä. Ja, mitä  ihmettä oli kupaali ja mihin kummaan sitä  tarvittiin ja paljon. Olikohan se jotain puusepän hommissa käytettyä ainetta?  Väriainettako?
Ja sitten vielä ostivat ruomiakin!

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Jaakko Hermanninpoika ja Leena Kreeta Juhontytär

Jaakko, isoisoisäni, syntyi 3.4.1851 ja isoisoäitini, Leena Kreeta ( Helena Margareta ), syntyi 3.11.1850. he menivät naimisiin 12.11.1871. Leena Kreeta kuoli  4.10.1924 ja Jaakko 14.4.1925. En osaa päätellä, kuinka vanhoja he ovat tuossa kuvassa. Pöydällä on pitsiliina ja  kuva pienestä lapsesta, pojasta tai tytöstä.

Jaakko ja Leena Kreeta saivat kolmetoista lasta,  joista kolme kuoli lapsena. Herman hukkui luomaan v.1876 alle kaksivuotiaana, Johanna v. 1881 alle kaksivuotiaana kurkkutautiin ja Elias v.1888 alle vuoden ikäisenä.  Seitsemän lapsista lähti Amerikkaan, kotiin jäi vain tyttäristä Leena Kreeta, Maria Elisabet ja Hilda. Maria Elisabetkin  kuoli ennen vanhempiaan 1916 keuhkotautiin.

Amerikkaan jäivät Juho Aukusti, Ida Sanna, Jaakko, Mikko ja Tuomas.  Oskari ja Lauri palasivat takaisin Suomeen.

 Jaakko ja Leena Kreeta menettivät yhdeksän lastaan.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Susivuorella/ Wolf Cave on Wolf Mountain






Lauantaina retkeiltiin kauniissa syyssäässä, kiivettiin vuorelle tämän lakeuden keskellä. Ei näkynyt susia eikä neandertalilaisia. Poika muisteli ryömineensä aika pitkälle luolaan joskus 80-luvulla, silloinkaan siellä ei ollut susia eikä neandertalilaisia. Kaunis polku kuitenkin johtaa luolalle ja maisemat ovat mahtavat, muinaisrantoja, lohkareita ja kivipeltoja.

A 500-meter-long marked trail leads to the cave from a nearby parking lot. The area also has hiking trails through the spectacular nature where signs of the Ice Age are evident.
Itse luolaan ei pääse sisälle, panssariaidan reikien läpi vain saa kurkistella pimeyteen.(kuvat saa suureksi klikkaamalla hiirellä)

 The cave was formed as a result of erosion, and it is estimated to be more than 2.6 million years old.


oi niitä aikoja

Nykyään en oikein saa aikaan mitään järkevää, vain tiskirättejä, patalappuja tai erilaisia ympyröitä ja neliöitä. Täytyy vähän parannella imagoa, että kyllä sitä minäkin joskus ennen.

Tässä kesäkodin talvivarusteita vuodelta 90-jotakin. Oikein tarpeellisia syksyn hallailtoina ja talven pakkasissa, kun talo pysyy kylmänä monta päivää, ennen kuin lämpö tasaantuu. Villahousuja ja -sukkiakin tarvitaan. Villahousuja en ole vielä saanut aikaiseksi ja sukistakin huolehtii ahkera Sukka-Mumi.

Täytyyköhän lopettaa ympyröiden, neliöiden ja erilaisten outojen otusten virkkaaminen.....


perjantai 23. syyskuuta 2011

Pykäpistoja ja päänvaivaa

Nämä kaksi "Made in Greece-villapeittoa" olemme saaneet joskus kauan aikaa sitten joululahjaksi.  Ei  koskaan tykättyt niistä. Jotenkin ne oli aivan liian pieniä, ei niihin voinut kunnolla kääriytyä, aina jalat roikkui paljaana tai selkää paleli.

 Leikkasin ne paloiksi ( olisi pitänyt olla sapluuna ). Suunnittelin liittäväni  ne yhteen virkkaamalla. Mikään koukku ei kuitenkaan mennyt paksusta huovasta läpi. Yritin neulalla. Aivan liian hidasta.
 Oikein ohuella koukulla onnistuin virkkaamaan paloihin reunuksen.
Nyt en sitten ymmärrä, kuinka saisin nuo kaikki vinot ja lerputtavat palat sovinnolla yhteen.

Jaa pykäpistoja, sanoi Pappa.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Syksyn värejä

Click to play this Smilebox slideshow
Create your own slideshow - Powered by Smilebox
This free photo slideshow generated with Smilebox

maanantai 19. syyskuuta 2011

Muisto

60-luvulla huoneeni satutapetit peittyivät Beatlesien kuvista. Isoäitini oli silloin tällöin meillä yökylässä ja joutui jakamaan huoneen kanssani. Iltaisin nukkumaan mentäessä isoäitiä nolotti pukeutua yöpukuun, koska kaikki nuo pitkätukkaiset miehet seinillä tuijottivat. Eihän sellainen sopinut ollenkaan, laitettiin vain pieni yövalo palamaan ja Hilma-mamma sai rauhassa riisuutua, avata nutturansa, ristiä kätensä, rukoilla iltarukouksen ja nukahtaa Beatlesien viereen. 
Lisää mustavalkoisia muistoja täältä.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Surname Sunday

Ancestry on hauska, siihen jää koukkuun ja siellä harhautuu helposti alkuperäisestä suunnitelmasta harhapoluille. Etsin taas kerran Hiipakoita. Ancestry tajoaa, hauskoja vaihtoehtoja nimestä

Tässä erilaisia versioita Hiipakka-nimestä
Hebrick
Heipakko
Hibacka
Hibakka
Hibuck
Hiipokka
Hispakka
Hopokka
Hubacke
Huppappa
Hüpakka
Kuposka
Onkohan tässä Huppappa perheineen preerialla satoa korjaamassa.

Sitten löysin Ida-tädin
Ida Heipakko, 19 v., s. 1873, saapui Bremenin kautta New Yorkiin 14.7.1892 Aller-laivalla.
Ida-tädin tarina jatkuu...



lauantai 17. syyskuuta 2011

Vanha peltikuva

Vanha peltilevylle tehty kuva Heikki Kustaa Heikinpojan ja Eveliina Johanintyttären perheestä. Heikki Kustaa oli talollinen Auttoisten kylästä Padasjoelta.

Kuvan taakse on raaputettu:
Isä ja Äite
Aleksi ja Hilja
Ovat Tässä
Kuvassa

Hilja-mamma syntyi vuonna 1890 ja kuvassa hän on noin 2-vuotias, joten kuva on otettu 1891/1892.

Hilja mamman kuva on ns. ferrotyyppi, peltinen valokuva. Suomessa ferotyyppiä käytettiin 1860-luvulta 1920-luvulle asti. Tällaisissa kuvissa negatiivinen kuva valotettiin mustaksi maalatulle peltilevylle ja kuva oli aina ainutkertainen, sitä ei voinut kopioida. Kääntöpuolikin oli maalattu mustaksi. Kuvat saattoivat kuitenkin helposti vääntyillä ja ruostua. Hilja-mamman kuva on melko hyvin säilynyt, ehkä sitä säilytettiin piirongin laatikossa jossain rasiassa tai albumissa.

Ferrotypia valokuvia sai markkinoilta tai kaupunkien pikavalokuvaajilta, kuva oli valmis muutamassa minuutissa. Tuskin Hilja-mamman perhe lähti kaupunkiin markkinoille koko porukan kanssa valokuvaan, luultavasti oli myöskin kiertäviä valokuvaajia, jotka kävivät maaseudun väkeä kuvaamassa.

Hilja-mammalla on aika tyylikkäät raitaiset sukat ja pitsikaulusmekko, mutta ei kenkiä. Oli varmaan vähän pelottava tilanne. Totisia ovat, nauraa ei saanut.



Uusi matto?

Vaaleanpunainen pusero oli pitkään säilöttynä kaapissa. Kukaan ei välittänyt siitä. Se piti  purkaa   ja siitä tulikin lerppureunainen ruusumatto. Se oli koko kesän makuuhuoneen lattialla. Eilen mieheni sanoi: "Ai, olet laittanut uuden maton."

Nobody cared about my pink sweater. I unwinded it and it became a rose carpet. It was on the floor throughout the summer. Yesterday my husband said, "Oh, you have put a new carpet."

perjantai 16. syyskuuta 2011

Nalle-peitto

Novita Nalle Kukkaketo 100g
75% villa
25% polyamidi
kerä n.260m
pukot 3½
Sain viimeinkin pääteltyä kesällä aloittamani Isoäidinneliö-peiton.

Ihan hyvä, sanoi Pappa.
Lastenlapsille sopiva.
Nallekin oli samaa mieltä.
 Ensi kesänä luetaankin satuja Nalle-peiton alla kesäkodin satukamarissa.

torstai 15. syyskuuta 2011

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Tiskirättejä ja Hercule Poirotia

Hjertegarn Bommix Bamboo 50g
70% bambu
30% puuvilla
puikot 3½
Sain olla yksin kaksi päivää, kun mieheni lähti Hämeeseen Vaari-Vanhan asioita hoitamaan. Kantoi Vaarille talveksi puita liiteriin, raivasi pihamaata, sulki kivijalan kissaluukut ynnä muita syyysasioita.

Minä vain katsoin putkeen Hercule Poirotia ja kudoin tiskirättejä.
Niinpä tiskilapuista tuli Herculeen mukaan:
2 kpl  Kissa kyyhkyslakassa-rättiä
2 kpl Rouva McGinty on kuollut-rättiä
2 kpl Vuoksi ja luode-rättiä

Yorkshiren etsivien aikana syntyi jotakin muuta...

Syyskävelyllä

Kotikujalta kirkonmäelle
Jurvan kirkko on valmistunut vuonna 1802. Rakennustyön aloitti ylihärmäläinen kirkonrakentaja Gapriel Antinpoika Hakola, mutta riitaantui jostain syystä kirkonmiesten kanssa ja lopetti hommat. Laihialainen Jaakko Jaaksi suoritti sitten työn loppuun.

Jurvan kirkko ja vaivaismakasiini 1920-luvulla. Vaivaismakasiini rakennettiin v. 1853 ja vaivaisukko oven vieressä edelleenkin yhtä ryhdikäs.

 
 Näissä haudoissa lepää  viime sotien 200 sankarivainajaa. Suhteessa väkilukuun Jurvassa kaatuneita oli  lähes eniten koko Suomessa. Muistopatsas on Sulo Mäkelän veistämä  " Kuoleva sotilas" ja se paljastettiin vuonna 1952. Kauniisti kukat vielä syyskuussakin kukoistavat.

Tienvarren ilmoitus.
Jeshua?

Auneen hautausmaa, "Agnetan niemi" 1600-luvulta. Hautausmaan nimi on naisennimestä johdettu, Agneta oli ilmeisesti ensimmäinen Jurvaan haudattu vainaja. Hautausmaat nimettiin usein ensimmäisen vainajan mukaan. Muistomerkki on pystytetty vuonna 1951 ja siihen on kaiverrettu: "Tämä pyhitetty maa kätkee poveensa ensimmäiset Jurvan seurakunnan rakentajat ja raivaajat, jotka ennen vuotta 1800 saivat iäisyyskutsun."

Sitten palailtiin kotiin. Tässä maisemassa ei silimä pökkää. 

tiistai 13. syyskuuta 2011

Identiteettikriisi

Lueskelin opettavaista blogia bloggaamisesta. Kannattaa lukea käyttöohjeita ja ainahan se tapahtuu vasta jälkikäteen. Totesin, että blogini ei ole yhtään tippaakaan lukijaystävällinen. Blogilla pitää olla IDENTITEETTI ja PROFIILI, esimerkiksi sisustus-, ruoka-, käsityö-, runo- tai valokuva-identiteetti. "Jos kirjoittaa yhtä blogia, joka käsittelee useita aiheita on vaarana hukuttaa lukijat kirjoituksiin, joista he eivät oikeastaa välitä. Tämä tekee blogin seuraamisen hankalaksi ja hyvin usein lukija kyllästyy."

Minun blogissani on ainakin seitsemän identiteettiä ja se on huono juttu.  Joillekin näistä on lohkaistava ihan oma bloginsa, ihan erillisellä identiteetillä.

Siellä se nyt on: Vihreä villapaita, vielä vaiheessa, mutta kehittyy kokoajan ja ilmestyy piakkoin. Bloggeri valvoi kuitenkin tätä toimintaa ja ilmoitti, että olen kirjoitellut liikaa yhtenä päivänä ja kuvakiintiökin oli täynnä. Se mitään täynnä ollut! Poistin kuitenkin joitakin kuvia ja nyt huomaan mustia huutomerkkejä siellä täällä. Sen siitä saa, kun yrittää muokata identiteettiään. Niiden pitäisi kuitenkin poistua 24 tunnin sisällä.

Näin tästä Martintyttären blogista poistuu jonkin ajan kuluttua  käsityöt ja askartelut,  jäljelle jää vanhat jutut ja matkat.

editointia: Koska blogi, Vihreä villapaita onkin jo olemassa, muutin omani nimeksi Vihreää teetä ja villalankaa. Täytyy olla vihreää ja villaa.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Vielä kerran Pargaan / Once again to Parga


Vanha Kreikka on vähitellen katoamassa, mutta Pargassakin voi vielä tänäpäivänä nähdä ja kokea jotakin sellaista, mikä kuului jokaiseen kylään ja kaupunkiin aikana ennen massaturismia. Traditional Ouzeri, Meeteng  Place  on yksi viimeisistä ouzerioista, jotka tarjoavat perinteisiä meseitä jokaisesta juomasta. Meeteng Placen omistavat Yannis, Johnny Dallas ja hänen vaimonsa.

Olimme menossa pikaiselle Mythokselle ja kyllästyneinä rantakadun vilinään ja musiikin kakofoniaan lähdimme vaeltamaan pikkukujille.
Löysimme pienen kujan päästä pienen kahvilan, kareklat ja liinattomat pöydät. Tilasimme Mythokset ja rupesimme juttelemaan Yanniksen kanssa. Hän oli kovin puhelias ja iloinen kaveri. Kertoi omistavansa myöskin hotellin Valtoksen rannalla, joka on kuulemma paljon edullisempi kuin Parga Beach-hotelli. Ihailimme sisätiloja ja luimme kommentteja monisteista, jotka Yanniksen ouzeriasta oli kirjoitettu nettiin.

Kohta pöytään ilmestyi  lautasellinen tomaattia,  juustopiiraita ja oliiveja. Sitten meseitä yksi toisensa perään, en muista montako yhteensä, ouzot ja talon tarjoamat lisäoluet. Leipää, tsatsikia, kreikkalaista salaattia, kalaa, lihaa.... Kreikkalaisen salaatin kanssa suurin feta-juuston pala, ainakin kolme senttiä paksu. Olimme ajatelleet mennä myöhemmin syömään, ei tarvinnut.



The old Greece is slowly disappearing, but in Parga you can still experience one of the delights of old times before mass tourism. The Meeting Place is one of the last remaining ouzeries where all driks are served with greek mezes.  The MP is run by Yannis, Johnny Dallas and his wife.  With one drink you get  plates of fabulous mezes one after an other.

Yannis had a good chat with us and joined us for a drink. We completely forgot our original plan, dinner at some restaurant. We ordered  from his simple but excellent menu one greek salad and we had the biggest peace of Feta-cheese ever.

When in Parga it’s a place not to miss.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Pargan matkasta vielä

     
Click to play this Smilebox scrapbook
Create your own scrapbook - Powered by Smilebox
This scrapbook made with Smilebox
Piti pitkästä aikaa leikkiä Smileboxilla.
Ja sama väreissä:
Click to play this Smilebox scrapbook
Create your own scrapbook - Powered by Smilebox
This free digital scrapbooking design personalized with Smilebox