sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Leikin aika

Blogi hiljenee vähäksi aikaa. Nyt leikitään,
näytellään nukketeatteria, askarrellaan, potkitaan jalkapalloa, käydään retkillä ja syödään eväitä, taistellaan tinasotilailla ja luetaan satuja. Mukavaa kesäistä viikkoa  kaikille lukijoille!
Now it is time to play. So I'm gone for a while. Have a nice summer week all my readers!

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Karijoen raitilta

Vanhaa ei enää saa takaisin, vaikka miten itkisi.
The old landscape won't come back even how much I cry.




Onneksi ihan kylän keskustasta löytyy vielä tällainen aarre.
Luckily just in the center of the village  there is such a treasure.
Karijoen kotiseutumuseo ja hyvin hoidettu pihapiiri. Juhannuspäivänä museo oli suljettu, mutta ympäristöstä sai vapaasti nauttia.
Local Museum was closed but we really enjoyed the garden and walking aroud the courtyard.



perjantai 24. kesäkuuta 2011

Juhannustaikaa / Midsummer magic

Amerikan vieraat Suomessa juhannuksen tienoilla joskus 1950-luvun alussa. Kuvassa on kovin kesäinen ja suomalainen tunnelma, järvi ja metsä, kansallispukuinen tyttö ja koivut. Tytöt ovat varmaankin menossa juhannusjuhlille, keräilevät vain ensin juhannuksen taikakukat järven rannalta.  Kuva on teetetty Portlandissa, Oregonissa.

Lisää juhannustaikoja täällä.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Mittumaari

Juhannus on tuas paikas ja siivous on pualimoos. Kuka käski ruveta vinttikomeroa selvittämään just juhannuksen alla. Joka ainutta kirjaa, kun pitää erikseen tutkia ja mietiskellä sen kohtaloa.

Lähden mökille!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Working Wednesday / Wili etsii töitä / Wili is looking for a job


 Wili lähetti Laurille kortin Knapptonin metsätyömaalle.


Ilwaco 24 pv. 1915
Hei vain Lauri
Terveiset Ilwaacosta
ja aijon kysyä kuinka ne kämpät siellä runnaa
jos viitsisit kysyä mulle töitä siltä virkkalalta
sillä täällä ei ole ollut paljon minkäänlaisia hommia
hyvästi vain
Wili Kentala Ilwaco Box Wash

Old letters, postcards and photos are very interesting, for example this postcard from Wili to my great uncle Lauri.
 Wili didn`t have any work in Ilvaco and he wrote to Lauri and asked  if   Wirkkala has any kind of work for him also.


   Ei saanut Wili Wirkkalalta töitä. Wilistä tuli kalastaja.
Wili became a fisherman.
CAMP BRIX:  A logging camp on Sisson Creek in southeast Pacific County at the turn of the century.  Operated by the Brix Brothers (Asmus, Peter Johannes, Albert, and Anton) under the name Grays Bay Logging Company.  The company earned sufficient capital to permit the brothers to buy the Knappton Mill from A.M. Simpson in 1909.  Albert Brix was in charge of the sawmill and P. J. Brix operated the logging camp.



 World War I Draft Registration Cards, 1917-1918
In 1917 and 1918, approximately 24 million men living in the United States completed a World War I draft registration card. These registration cards represent approximately 98% of the men under the age of 46. The total U.S. population in 1917-1918 was about 100 million individuals. In other words, close to 25% of the total population is represented in these records.


edit.1.1. 2012
Birth: Aug. 28, 1890, Finland
Death: Dec. 19, 1919
Raymond
Pacific County
Washington, USA

Died Riverview Hospital, Raymond, Wash. Cause of death: pulmonary tuberculosis. Single. Fisherman for CRPA. Father: Matt Kentala. Mother: Sarah. Informant: Matt Kentala, Ilwaco, Wash. Burial Dec. 22, 1919, Ilwaco, Wash. 

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Lukukirja Alkeiskoulun toiselle luokalle



Tänään lueskelin A.Raution Lukukirjaa Alkeiskolun toiselle luokalle. Se on Karjalais-Suomalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan Valistusasiain Kansankomissariaatin hyväksymä ja se on painettu Petroskoissa 1940. Kesälahti V. sai kirjan palkinnoksi hyvästä opiskelusta oppineljänneksellä 10.1.41.opettaja oli Rotanen.

Kasvimaalla
Keväällä kasvimaalle on kylvetty monenlaisia siemeniä. Siellä kasvoi nyt paljon kaaleja, porkkanoita, punajuuria, herneitä ja kurkkuja.


Punaiset partisaanit
Taistelu oli päättynyt ja torventoitottaja kuulutti joukkoja kokoon. Mutta...
Kolhoosin navetan takana oli tavattu valkoinen rosvojoukko. Kajahti komennus asettua riviin ja joukkue lähti hyökkäämään.


Entisellä suolla
Pojat menivät metsään hakemaan hevosta.  Matti setä istuu siinä pellon laidalla lepäämässä. - Hevosenne on uponnut suohon, korviaan myöten. Kerran oli lehmäkin vähällä upota. Upposi sarviaan myöten suon silmäkkeeseen. Nyt suo on kuivattu. Se tehtiin neuvostovallan aikana.....

Kolhoosin pellolla
pörrää ja puhkuu.
Hitaasti kulkien
voimaansa uhkuu.
Kauaksi äänensä kuulet.
Varmana möyrii se
peltoa myöten,
kilvassa kymmenen
hevosta lyöden.


Vieraat KTA:lta
Kolhoosin pellolle tuli traktoreita. Alettiin kyntää.
-Katso, miten leveästi se ottaa! - huusivat lapset.
-Entä miten syvälti!
-Setä, mistä te olette tulleet?
-Kone- ja traktoriasemalta. Sitä sanotaan myös KTA:si. Sillä asemalla on traktoreita, kylvökoneita, leikkuukoneita, niittokoneita ja puimakoneita. Nämä koneet muokkaavat maan ja korjaavat viljaa kolhooseissa.

Luistelijat

Jo tuulee pohjoinen
jo peitti lumi maamme.

Hei, lennä luistin lennä!
Kuin nuoli anna mennä.

Voi, katsos pientä veikkaa,
kun kaatui kuperkeikkaa!

Ensimmäinen oppilas

Hänen sukunimensä oli Uljanov. Hän oli nuorin joukossamme. Minä olin yli 11 vuoden. Monet vielä vanhempia, ja Volodja vasta 9-vuotias. Mutta hän oli käytökseltään rohkea. Hän ei tehnyt milloinkaan mitään kiireesti tai huolimattomasti. Jos piti kirjoittaa ainekirjoitus, niin hän ei jättänyt sitä viimeiseen päivään, vaan teki sen heti. Kymnaasin päätettyään hän sai kultamitalin.


Lapsuusvuodet

Dshugashvilin perheeseen syntyi joulukuun 21 päivänä  vuonna 1879 poika. Pojalle annettiin nimeksi Josif. Josifista kasvoi vahva ja kestävä poika, jonka hiukset olivat mustat kuin terva ja silmät isot sekä eloisat. Koko hänen muotonsa kuvasti rohkeutta ja uljuutta.


maanantai 20. kesäkuuta 2011

Mystery Monday - Totta vai tarua

Tässä perhe puutarhassa omenapuun alla. 
Pikkupojan nimi olkoon Eemeli, tytöt Iida ja Liina. Isot pojat saavat olla Aatu ja Albertti, isä Anttoni ja äiti  Alma.  Eemelille on laitettu komea rusetti kaulaan valokuvausta varten ja se kyllä  nolottaa Eemeliä. Pikkulasten vaatteita, ajattelee Eemeli.  Tytöt on puettu myöskin juhlamekkoihin ja he ovat kovin kilttejä ja käyttäytyvät hyvin. Aatu on enemmänkin tullut isäänsä, lempeä ja hieman ujo, mutta Albetti on ihan kuin äitinsä, tomera ja aikaansaava nuorimies.

Eemeliä ei enää huvittaisi olla valokuvassa. Hän halusi ottaa rusetin pois, mutta äiti ei siihen suostunut. Serkkupojallakaan ei ole rusettia ja hän saa jo käyttää pitkiä housuja. Eemeliä harmittaa tosi paljon. Isot pojatkin vain ilkkuivat.  Pitää vain istua hiljaa, kaikki komentelevat ja rusettikin vielä.

Vähän syksymmällä lapset pääsivät uudestaan valokuvaan. Isot pojatkin, Aatu ja Albertti ovat laittaneet kravatit kaulaan. Tytöillä hienot rusettimekot ja pitsiset alushameet. Eemeli ei olisi taaskaan halunnut  rusettia kaulaansa. Äiti kuitenkin lupasi, että Eemeli saa laittaa jalkaansa oikein isojen poikien housut. Eipä Eemeliä enää rusetti harmittanut. Melkien iso poika jo hänkin.

Ja mitähän Eemelistä tuli isona?  Varmaankin kaupungin valtuuston puheenjohtaja. Lempeällä, mutta päättäväisellä tavalla hän sai aikaan monta merkittävää uudistusta Deep Riverissä. Keskusaukiolla seisoo yhä serkkupojan veistämä patsas: Kepposista Kuuluisuuteen.

Albertti taas ryhtyi jatkamaan isänsä maatilaa ja Albertin lapset omistavat nykyisin merkittävän karjatilan Deep Riverissä. Aatu sai työpaikan aluksi sanomalehdenjakajana, kohosi sittemmin uutispäälliköksi Deep River News-lehteen. 

Liina oppi äidiltään paljon kotitaloustaitoja. Aluksi hän saikin kokin paikan Suomalaiselta Klubilta, mutta omisti myöhemmin useita suosittuja ravintoloita Astorian kaupungissa.  Iida oli aina haaveilija ja romantikko. Lapsena hän piirteli paljon ja kuljeskeli metsissä. Viisitoista vuotiaana hän sai enoltaan lahjaksi kameran, siitä lähtien kamera ja Iida olivat erottamattomat. Iidan kuolematonta valokuvataidetta voi edellenkin ihailla Deep Riverissa Ida's Museumissa.

Siis tarua. Koska en tunnista valokuvissa olevia henkilöitä, päätin keksiä heistä tarina, jossa on onnelleinen loppu.

Unknown family, perhaps from Astoria or Deep River.
I don't know who are these people in these pictures so I made up a story about them. I like that little boy with a bow tie, I named him Eemeli. He looks angry in one picture, perhaps he is tired of sitting still. I hope some day I can find out the true story of this mystery family.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

When I was younger, so much younger than today....part 1.

My first ABC-book.

 

Tarina kolmesta  pukista, joiden kaikkien nimi oli Mikko lumosi  aapisessa jo vuonna 1957. Paha-Peikko ei aikonut päästää Pukki-Mikkoja ylittämään siltaa, vaan uhkasi syödä heidät kaikki suuhunsa. Kaikkein suurin Pukki-Mikko oli vahvempi ja puski Paha-Peikon jokeen. Niinpä  keskimmäinen Pukki-Mikko ja kaikkein pienin Pukki-Mikko pääsivät vihdoin sillan yli syömään mehevää ruohoa ja Paha- Peikko pulikoi kylmissään vedessä. Tätä tarinaa näytellään edelleenkin lastenlasten kanssa ahkerasti  - paha saa taas palkkansa.


Äidit olivat kilttejä ja lapset tottelevaisia...

ainakin melkein kaikki


My first math book.

jatkuu......

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Matti Matinpoika ja Maria Jaakontytär

Isäni oli innokas lukija. Häntä kauhistutti kaikenlainen kirjojen tuhoaminen.Usein hän muisteli kirjarovioita  Natsi-Saksassa: ”Siellä, missä ensiksi poltetaan kirjoja, poltetaan seuraavaksi ihmisiä.” Siksi oikein huonolla omallatunnolla tuhosin yhden vinttikomeroon varastoiduista vanhoista kirjoista. Yritin perustella tekoani sillä, että ensin luin sen melkein kokonaan ja nythän kirja saa uuden elämän. Kirja kertoi hoitajanaisesta, joka saapui merenrantakylään hoitamaan kuolinvuoteella makaavaa vanhaa naista. Ei mikään iloinen tarina.  Askartelin kansista valokuvankehyksen Matille ja Marialle ja kirjan sivuja käytin kuvien taustoina.

 My father was an keen reader. He was terrified by any kind of book destruction. He often remembered the book-burning in Nazi Germany: "Where they burn books, so too will they in the end burn human beings.Therefore with a bad conscience, I destroyed one of the old books stored in our attic. I tried to justify this with the fact that I almost read it first, and now the book gets a new life. The book told about a nursewoman who arrived to a seaside village to take care of an old woman lying on her deathbed. Not a happy story. I made a photo frame for Matti and Maria and the pages I used as backgrounds for the photos..
                       
Äitini isoisä Matti Matinpoika ( 1874- 1941  )  meni naimisiin torpparintytär Maria Sofia Jaakontyttären ( 1874 -1965 ) kanssa. Matti oli silloin renkipoikana ja Maria Sofia piikalikkana kylän isossa talossa. Matti ja Maria saivat 12 lasta, joista yksi kuoli jo 17-vuotiaana keuhkotautiin. Kaikki muut ovat eläneet hyvin vanhoiksi. Sisarusparven nuorin, Martta-täti, on tällä hetkellä 92-vuotias. Matille ja Marialle syntyi kaikkiaan 62 lastenlasta, joista elossa on 32.

My mother's grandfather, Matti Matti's son (1874 - 1941) got married to  Maria Sofia Jacob's daughter (1874 -1965)  Matti and Maria had 12 children, one died at the age of 17 of lung disease. All the others  lived old. The youngest of the siblings, aunt Martta  is currently 92 years old. Matti and Maria, had  62 grandchildren, of whom 32 are alive

Lisää Matteja.
Matti Matinpojan ja Maria Jaakontyttären poika, Matti meni naimisiin Hilman kanssa ja he saivat kahdeksan lasta. Kuvassa edessä on äitini, valkotukkainen pieni tyttö. Äitini jälkeen Matti ja Hilma saivat vielä neljä lasta, mutta yhtäkään ei ristitty enää Matiksi.

Matti's and Maria's son  Matti was maried to Hilma and they had eight children. My mother is standing in the front, little white-haired girl. After my mother's birth Matti and Hilma had four more children, but none of them was named Matti.