keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Pelimanni-isäni ja Aramis-orkesteri

 " Kauan aikaa funteerattihin sille nimiä, ja Aramis siitä tuli lopuuksi. "
Isäni banjon kanssa.

Aramis hääkeikalla vuonna 1934 Hangaskylässä, isäni oikealla " mandoliinibanjon" kanssa, haitarin kanssa  Syrjälän Yrjö ja Mäntylän Vesa. Kuvassa isäni on noin16-vuotias.  14-vuotiaana hän osti vekselirahalla ensimmäisen mandoliininsa ja vekselin takaajiksi nimensä kirjoittivat Hulda-äiti ja Lauri-setä.  Keikkamaksuilla isäni sitten maksoi velkansa takaisin.

" Sitte ruvettihin ostamahan nuattia aika lailla ja harijooteltihin useen. Meitä oli kutsuttu Hangaskylähän häihin soittamahan. Muistan aina kuinka se pääsiääsaamu oli komia aiva niinkun kesäaamu, kun lähärettihin sinne.  " 

Usein orkesteri joutui lähtemään hää- tai juhlapaikalle polkupyörällä, haitarit ja rummut pyörään sidottuina. Isälläni oli helpoin homma, mandoliini kulki mukana pyörän sarves. Työpäivät olivat maaseudulla silloin  pitkiä ja päivän päätteksi lähdettiin soittamaan, takaisin tultiin aamuyöstä ja heti kohta uudestaan pellolle.
Isäni kävi rippikoulua Aramiksen alkuaikoina ja myöhästyi sieltä usein, hääjuhlat olivat venähtäneet aamuun asti. Pappi oli kovistellut ja kysellyt miksi poika tulee aina myöhässä. Isäni ei ollut sanonut sanaakaan, oli varmaan vain kiukkuisena tuijottanut pappia. Ei ollut soveliasta siihen aikaan, että rippilapsi kävi tanssikeikoilla pahuutta oppimassa.
 " Se oli ankaraa hommaa, kun ne soittohommat rupes olemahan niin tihkuhun, jotta melekeen joka lauantaina ja pyhäehtoona piti olla johonakin soittamas."

                         

" Häissä soitettihin aamuhun asti."
Rantamäen Helgan häät Jurvan Kestinkylässä, isäni banjon kanssa, Haaviston Soini ja Syrjälän Yrjö haitarinsoittajina.

"Häitä jatkettihin vielä maanantaina ja tiistainakin oli niitä hään rääppiääsiä. Vasta keskiviikkona tulimma kotia, johona oli jo kovaa odotettu ja ihimetelty, kun ei me hoksata tulla takaasin."
" Kehuttihin, jotta sielä oli ollu tonkka kiliua ja nappo lairalla, jotta sai juora niin palijon kun kukin kerkes. Mehän olimma aiva raivotaittihia. Ei me viinaa käyttäny koko aikana, kun me olimma orkesterin kaas." 

Aramis-orkesteri toimi muutamia vuosia 1930-luvulla. Kaikki orkesterin jäsenet jatkoivat musiikkiharrastustaan jossain muodossa ja eri kokoonpanoissa läpi koko elämänsä.

Lainaukset kirjasta: Jurvassa hyvässä turvassa, Mäntylän tilan elämää


2 kommenttia:

  1. Ihania juttuja ja kuvia. Pitänee vk.lopulla lukea vanhoja lehtileikkeitä...paappani oli kyläpelimanni ja kävi kilpailemassakin haitarinsa kanssa...tiedä vaikka niistä jutuista tulisi muitakin nimiä esille.

    VastaaPoista
  2. Isäni soitteli pelimanneissa 30- ja 40-luvuilla. Välillä piti muutaman vuosikymmenen taukoa (sota- ja ruuhkavuodet) ja jatkoi sitten 70-90-luvuilla eläkeläispelimanneissa ja-kuoroissa. Kävi soittelemassa esim. Etelä-Pohjalaisissa Speleissä. Ehkä he pelasivat jossakin yhdessä paappasi kanssa.

    VastaaPoista